Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
"Mutta, poika", sanoi hän, äkisti kääntyen Emmerichin puoleen, "ethän pilkanne minua? Sitä en kärsi! Minä tiedän, ett'et ole hyvässä sovussa voudin kanssa, ja niin..." "Enoni, luuletkos todellakin minua valhettelijaksi ja panettelijaksi?" huudahti Emmerich murheellisena. "Vaan jos minua uskot, taikka olet uskomatta, niin olet pian saava todistuksia siitä, että olen puhunut totta.
Nyt he astuivat vaunuun, ja ukko Witt rupesi jälleen pelkäämään. Swartilla oli täysi työ koettaessaan rauhoittaa häntä. »Naapuri», sanoi hän, »katsohan noita muita ihmisiä täällä vaunussa! Nehän istuvat aivan rauhallisina, ja luuletkos, että ne olisivat niin rauhallisia, jos paholainen olisi heitä viemässä? Ja jos sinä nyt niin kauheasti pelkäät, niin istu lähemmäksi minua!
"Luuletkos minun joutuvan helvettiin?" oli hän kysynyt, "tai olisiko jotain neuvoa, että siitä pääsisi? Lasse Vollen kuinka luulet hänen käyneen? Lieneekö tullut taivaasen?" "Sitä toivokaamme". "No kyllä kai minäkin sitte pääsen; sillä en minä ole häntä pahempi ollut". "Sinun tulee katua, Hallvard. Teetkö sen?" "Kuinkas sitä kadutaan?"
Alahuuli vaapahteli taaskin niin omituisesti kun hän sanoi: niin vaan luuletkos minua elävältä niin helposti poltettavan, vaikk'en ma oikein kuulekaan; kyllä tunsin luonnossani vaan takanani tömisevän, mutt'en viitsinyt itseäni ennen aikaa semmoisen äpärikön takia vaivata.
Vuoteella lepäsi vanha, kurttuinen ja aivan hopeanharmaa ämmä. Hänen rintansa kohoeli harvaan ja hengitys kävi raskaasti. Viimein avasi sairas silmänsä ja puhui vaivaloisesti: "Kalle, kiitos, että otit minut tänne, siellä mökissä yksin oli niin tyhjää ja pelottikin, kun minä olen ollut niin ulkokullattu. Mutta, Kalle, luuletkos kaikki annettavan anteeksi?"
Ja kyynelet, jotka olivat pyrkineet esiin, valahtivat nyt alas poskille. Salmela koetti häntä lohduttaa. »Ei hän nähnyt, elä ole lapsellinen. Ja mitä sitten, jos näkikin, luuletkos, että hän semmoista minäkään pitää. Outo mies, ei hän tunne meitä eikä tiedä nimeämme. Mitä sinä suotta säikähdät, Hannaseni.» Hän aikoi uudelleen vetää Hannaa luokseen.
"Mitä sinä nyt ajattelet? Luuletkos että isä vainajasi valehteli ... hän itse kertoi minulle sen monta kertaa." "Mutta mitä meidän on tekeminen?" "Niin, katsos, minä olen miettinyt sinne tänne, ja niin muistin ukko Löfstedtin tuolla alhaalla, halonhakkaajan. Saatuaan muutaman lantin, menee hän ympäri ja koettaa lainata jonkun riksin sapelista." "Mutta uskotaanko se olevan hänen omansa?"
Luuletkos olevan mahdollista pelastaa häntä?" "Niin minä kumminkin toivon!" vastasi Konrad. "Tämä jäähalkeama ei ole kukaties peräti syvä, ja, jos me ahkerasti luomme jään ja lumen syrjälle, voimme kenties päästä sen pohjaan! Meidän tulee kumminkin koettaa sitä." Kuumeen tapaisella innolla tarttui nyt Leo airoonsa, ja aloitti, mitään hiiskumatta, työtänsä.
Meidän pitäjässäkin oli apulaispappi, aivan kerettiläinen ja niin ankarasti jumalinen kuin ikinä olla saattoi. Pappilan Emilia neiti, joka oli tavattoman hiljainen ja vakava tyttö, rakastui häneen. Mutta luuletkos, että apulainen hänestä huoli? Ei ollenkaan! Ja juuri sen vuoksi, että Emilia oli vaatimaton koko olennossaan ja kävi aina yksinkertaisissa, kotikutoisissa vaatteissa.
Kun tytön kyyneleet olivat tauonneet virtaamasta ja mielenliikutus asettunut, tiedusteli Katri häneltä, miten asia oli, ja sai samalla tiedon tytön rakkaudesta. "Luuletkos, että isäntäväkesi tiesi, mitä varten sinua oli kutsuttu?" kysyi hän vihdoin. "En tiedä, en luule sitä, mutta kumminkaan..." "Mitä tarkoitat tuolla kumminkaan?" "Minä en voi enkä tahdo palata enää palvelukseeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät