United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta täti, onhan täti itse sanonut, että Helyllä siellä Seppälässä on monta vaaraa. Minä tahdon hänet pois; huomenna menen itse puhumaan asiasta emännälle, eikä hän voi kieltää, kun oikein häntä pyydän Helyä laskemaan.» »Mene vain, mutta kyllä se turhaa on, ei emäntä häntä laske, en luulekaan.» Seuraavana päivänä Iiri meni Seppälään.
Totinen ja jäykkä olet, kuin vastarannan kiiski, et tunne etkä salli mitään viatonta huvitusta. Mutta elä luulekaan, että asia siitä paranee, sillä kun kerran olen Matille luvannut mennä, niin menen myös. Se on kerrassa sanottu. Elsa ei mitään virkkanut, mutta hänen mielensä oli käynyt alakuloiseksi.
Ei tämän näköinen poika pelkäämään rupea, eikä jänistämään, älä luulekaan!» Miehet nauroivat. »Mitä nauratte?» kysyi Esa, keksi tanassa. »Mihinkä sinä jätit sen mun hevoseni?» kysyi Hautalan Janne. »Sellaisista en minä ole tottunut tiliä tekemään.» »Ohoh! Entä jos opetettaisiin.» »Sinäkö?» »Minäkin, jos siksi tulisi», hymyili Janne. »Ei tämän taivaan kannen alla!» huusi Esa ja hypähti lattialla.
Crockston, joka silloin oli perän puolessa arveli: Se oli numero yksi! muutamia minuutia vielä, niin olemme kuitit liittolaisista. Ettekö siis luulekaan meillä olevan mitään peljättävänä Sumter-linnasta? kysyi James Playfair. En, en vähintäkään, mutta kyllä kaikkea Moultrie-linnasta Sullivan-saaren viimeisellä nenällä.
Simo Hanskuri ei ole sen-arvoinen mies, että hänellä kelpaisi olla täydellinen pyhäneitsyt tyttärenä. Pyh, älä nyt ole niin surkeannäköinen, äläkä luulekaan, että minä rupean sinun kovaa onneasi surkuttelemaan! Ainoa, minkä lupaan, on, että koetan olla nauramatta, jos vaan sinä tahdot olla niin hyvä ja lakata itkemästä tai kumminkin tunnustaa itkeväsi ilon kyyneleitä".
Eivät ne niitä kysy, kysyvät sitä, miten mieli on herkkä, miten heitä sydämessäsi hyvittelet ja miten rinnassasi hellänä pitelet niille näyttäytyvät ja mielihyvänsä hymähtävät. Eivät kaikille näyttäy, vaikka mitä temppuja tekisivät ja mitä antimia tahansa eteensä levittäisivät. Sille, joka osaa oikein katsoa, ilmaantuu haltija siinä, missä et luulekaan.
Pari penikulmaa Wienin kaupungista on pieni kylä, jonka nimen minä olen unhottanut; mutta sen en luulekaan tekevän mitään, sillä ainoastaan yksi niin ihana kylä on koko mailmassa. Mäellä seisoo kirkkonen, metsäruusut ja muratit suikertelevat ylös sen harmaita muureja myöten ja ikkunoihin katselevat tiheimmästä pensastosta valkoiset, sievät, matalat huoneukset nöyrinä niinkuin hurskaat rukoilijat.
MILLER. Johan minä sanoin ettei se käy päinsä. Mitä maailma, mitä valtioneuvos sanoisi, jos minä tyttäreni sulhaselle ? Niin no, olen nyt puhunut suuni puhtaaksi ja toivon siis että herra Salmela täydellisesti minut käsittää. Onko niin? Koetan parastani enkä luulekaan että niin kauan kestää ennenkuin olen hankkinut SELMA. Mutta rakas pappa, emmekö edes saa tavata sunnuntaisin?
Niin, lääkäri, sen verran meillä todellakin on yksi tie, ja saat olla varma siitä, että minä sinun mielihyväkses tuon käsityöläis-madon muserran. Mutta älä luulekaan sitten luiskahtavasi mun käsistäni, sitten kun se kostoni osa on täytetty, joka hyvin helposti ja pian tulee täytetyksi".
Joka kerran korkeimmasta luopuu, mitä hän silloin muustakaan välittää. ELISABETH. Tällä hetkellä hänestä ehkä tuntuu siltä. JUSSI. Jos koti ja suku minua sitovat, niin olen niistä ennemmin kuitti. Sinä pahankurinen! Minäpä en sinua heitä, elä luulekaan. Riipun sinussa kiinni kuin takkiainen. Saan ehkä sanoa jäähyväiset. ELISABETH. Nytkö jo lähtisit? Ei ethän sitä tarkoittanut, Henrik?