Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025


Pelastaa heitä; niin, pelastaa heidän sielujansa! Eikö minun lupaukseni pelastaneet kalliita henkiä?

Seisoisinko silloin tässä kuni Englannin vannonut vasalli vartioitsemassa ettei sen kuninkaan ylpeys tulisi loukkausta kärsimään; vai kiiruhtaisinko vallille pyhän ristin puolesta sotimaan? Varmaankin vallille; ja Jumalan kunniaa lähinnä on minulle armahan lemmittyni käskyt. Ja kumminkin Leijonasydämen määräys oma lupaukseni!

"Ja minä lupaan sen sinulle, isä, armas isä kulta!" sanoi poika, joka hetki ennen oli hiljaa astunut huoneesen ja kuuli isänsä sanat, "minä lupaan sinulle sen ja annan lupaukseni käteesi", toisti hän astuen lähemmäksi ja tarttui kuolevan tunnottomaan käteen suudellaksensa sitä, "jos Jumala suo minulle voimaa ja terveyttä, en ole laiminlyövä mitään, millä vaan voin osoittaa kiitollisuuttani kaikista uhrauksista, joita olet hellyydessäsi minulle tehnyt.

Mutta kuin niitä välttämättömiä kirjoja ja karttoja en ole Sinulta saanut, niin ei ole tullut mainittu kertomuskaan mihinkään kuntoon, ja ne niin mahtavat korkeaoppiset herrat ovat näin tulleet petetyksi, sekä lupaukseni melkein rikotuksi. Minä koin kyllä uskottaa, että se ei mistään vihasta ole tapahtunut, mutta en ole mitään muutakaan estettä tietänyt nimittää.

Minulla ei ole enää turvaa eikä puolustajaa täällä; ainoa, joka minulla oli, on kavaluudella ja petoksella minulta viekoteltu. Voi minua onnetonta tyttöä. Kotona minua jo varmaanki vartoo mies, jonka kasvoja en koskaan soisi näkeväni; ennen soisin itseni tuhat kertaa maan alle, ennen kun menisin hänelle, rikkoon lupaukseni, jonka Hannekselle vannoin. Miten tämä on päättyvä?

Mutta rikkoisinko pyhän lupaukseni, ja surmaksi hänelle, joka kerran armahti minua kuolemassa? Sitä en taida. Mutta katselisinko avoinsilmin kuinka ystäväni rientää turmioonsa? Sitä en taida. Mutta salaisuuteni ilmoitus, tekisikö se enään hänen onneansa? Minä epäilen. Enkö saattaisi hänen onnettomuuttansa suuremmaksi vaan? Niin pelkään. Tuskallinen asema!

Ja koska hän ei usko sanaani, niin en ymmärrä, mikä velvollisuus minulla olisikaan sitä pitää, jos minua jostakin syystä alkaisi haluttaa se rikkoa. Tietysti on lupaukseni sitova voima käynyt mitättömäksi heti, kun on pantu ulkonaista pakkoa sen sijaan

DOLABELLA. Lupasin tulla, rouva, käskystänne, Ja sitä kuulen niinkuin jumalaani. Nyt tietkää, että Syyrian kautta Caesar On kulkeva ja kolme päivää eeltä On teidän lähtö lapsinenne matkaan. Sanoma hyödyks olkoon; lupaukseni Ja tahtonne ma täytin. CLEOPATRA. Olen aina Velallisenne. DOLABELLA. Minä palvelijanne. Hyvästi, kuningatar! Caesar vartoo. CLEOPATRA. Hyvästi! Kiitos!

Vaalea puna nousi äkkiä Löfvingin poskille, ja ääni värähti kun hän, tukehuttaen pahaa mieltänsä, sanoi: Et tahdo? Attila loi katseensa ylös: Hän se ei tahdo! Hän tietää, että minua tarvitaan täällä. Sieluni ei elä maassa, se elää hänen luonansa ja tehtävässäni. Minun täytyy pitää lupaukseni ja suorittaa se, minkä alotimme yhdessä. Muutoin seuraisin teitä.

valanrikkojaa kiroon, hänet ijäiseksi unohdan ja toivon vielä toisen naisen löytyvän itselleni. Hänet unohdan, vaikka olis hän kaunis kuin kesä-yössä Sulamit, vaikka katuiski hän tekoansa ja maassa edessäni rukoillen matelis. Tämä kuule, taivas korkea, tämä lupaukseni on, ja, se tietään, ennen kuolemaan kuin siitä poikkeisin mitä olen luvannut.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät