Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mutta eipä hän olekaan nyt kauempana kuin Rheims'issä, ja jos te välttämättömästi tahdotte, että lupaukseni aivan puustavia myöten tulisi täytetyksi, niin voi hänet heti saada tänne teidän silmienne ihaeltavaksi.»
Anoppi ei ole ainoa olento, joka on kuolemaa varten luotu; ei ole ainoa, jota eläissään toivotaan kuolleeksi, mutta jonka kuoltua sanotaan: »hyvä on, että hänkin on olemassa ollut!» Hyvät ystävät! Luulen rehellisesti täyttäneeni lupaukseni puhua pari sanaa anoppien eduksi.
Siinä on takana minun oma lupaukseni, joten tuo herra saa minua tämän kesän pitää vaikka aidan vitsaksena, sillä 'ennen rauta katkeaa ennenkun miehen sana', on vanha sananlasku." "No, en minä kuitenkaan pääse siitä ajatuksesta, että sinä olet liiaksi lapsellinen ruvetessasi sitä nyt niin syvältä punnitsemaan, kun kuitenkin on mentävä. Parashan on ottaa päivä vastaan semmoisena kuin se tulee."
Lupaukseni täytän... Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän saa tämän avaimen... Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo kuka hän on. Bartholdus Simonis. Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes tunne! Haa! kauhea aavistus heräjää rinnassani!
"Te olette muukalainen, herra Lefrank, muuten ette puhuisi minun kanssani tuolla tavalla. Amerikassa emme anna miesten peloittaa meitä. Amerikassa naiset hoitavat itseänsä. Olen luvannut tavata häntä, kuten sanotte; ja minun tulee pitää lupaukseni.
Dorimena. Se on liika kunnia, jota tahdotte meille osoittaa. Mutta nyt pitää lähteä, aika kuluu, ja tulevaisuudessa on meillä kyllä hyvää aikaa olla ja puhella yhdessä. Kolmastoista kohtaus. Kas nyt on naima-haluni kokonansa poissa! Parasta on, että menen ottamaan lupaukseni takaisin.
Hän toivotti nyt minulle hyvää yötä, ja valaisi lyhdyllään. Sitä oli helpompi nousta kuin mennä alas, ja minä saavuin aivan eheänä ravintolaani takaisin. Täyttäen tarkasti lupaukseni astuin ensimäisen askeleni mutkikkaalla polulla juuri samassa kun kaukaa kuuluvat kellot seuraavana iltana löivät yhtätoista. Hän odotteli minua alhaalla, valkea lyhtynsä kädessä.
"Minä kysyin häneltä, Mas'r Davy", vastasi hän, "mutta hän ei puhu koskaan kuin muutamia sanoja, ja hän sai vaan lupaukseni ja meni pois". "Sanoiko hän, milloin teidän olisi tilaisuus nähdä hauet jälleen?" kysyin minä. "Ei, Mas'r Davy", vastasi hän, miettiväisesti vetäen kättänsä kasvojensa ylitse.
Oh! se ei ollut herrasmies, siitä olen varma; sitä paitsi hänellä ei ollut miekkaa, ja nuo muut kohtelivat häntä ilman vähintäkään kunnioitusta. Joku lakeija kai, mutisi d'Artagnan. Ah! nais-parka! kuinkahan he ovatkaan menetelleet hänen kanssansa! Te lupasitte minulle olla vaiti asiasta, sanoi ukko. Ja minä uudistan lupaukseni, olkaa vaan huoleti, minä olen aatelismies.
"Minä kadun nyt jo, kun en myöntynyt ensimmäiseen pyyntöösi, päästäksenne tänne meille takaisin. En tuntenut wielä sinun suurta woimattomuuttasi, seisomaan turmelusta wastaan ja sentähden luulin asian käywän laatuun teille soweliaammalla tawalla. Tulkaa siis nyt tänne mitä pikemmin! Yksi ehto minulla on kuitenkin, ennenkun annan lupaukseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät