Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
»Niin kauas ei lupaukseni ulottunut, herra markiisi», vastasi Menteith. »Minä vain sanoin: asian laidan tämmöisenä ollessa kuin nyt eikä juuri ole mitään toivoa, että se muuttuisi velvollisuuteni itseäni ja sukuani kohtaan vaatii, etten ole Annikka Lylelle mitään muuta kuin ystävä tai veli.
Alttarilla tehdyt lupaukseni olen minä pitänyt, minä olen ollut hänelle uskollinen puoliso. Kun hän liittonsa rikkoi pidin minä liittoni vielä. Hänen kuvansa asui minun rinnassani kun hän toista morsiamena, puolisona syleili. Mutta nyt..."
Huomenna hämärissä minä odotan sinua ... silloin olet tervetullut, Bruno! Sano minulle, Anna ... katsotko, että minä nyt olen täyttänyt lupaukseni? Sinä olet täyttänyt! Ja että minä olen suorittanut loppuun sen tehtävän, jonka sinä minulle annoit? Niin. Entä sinun lupauksesi, Anna? Anna pitää sen, vastasi mustalaisnainen; mutta mene nyt ... mene ... huomenillalla näemme toisemme jälleen.
Muistakoon hän myös valaa, jonka hänelle vannoin, että en koskaan rakastaisi ketään muuta kuin häntä: olen pitänyt lupaukseni." Seinän läpi Isolde Valkokäsi kuuli nämä sanat ja oli vähällä mennä tainnoksiin. "Kiiruhtakaa, toveri, ja palatkaa pian takaisin; jos viivytte, ette enää tapaa minua elossa. Neljänkymmenen päivän kuluttua tuokaa luokseni Isolde Vaaleahius.
Ja vieras vaippansa heittää maahan Ja hymyy ja haastaa: "Näät, lapsi, lupaukseni täytän, Olen tullut, ja kanssani palaa Entisaika, kun jumalat taivaan Alas astui ihmistyttöjen luokse, Ja ihmistyttöjä syleillen Synnytti heidän kanssaan Valtikankantajat kuningaspolvet Ja sankarit, ihmeet maan.
Kertomuksen valmiiksi tultua, vein sen lupaukseni mukaan pojalle luettavaksi; poika luki sen aikojansa myöden.
Siispä nyt kamppailuun yht' aimona, kuin olit aina!" Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Atreun poika, se usko, ma ain' olen kumppani altis, niinkuin vahvan tein lupaukseni sulle ma kerran.
Hänen surumielinen silmäyksensä kohtasi usein minua. Emäntä valitti kyynelsilmin, että olin rikkonut lupaukseni. Hän sanoi joutuvansa kerran vastaukseen minun synneistäni, kun oli minuun luottanut ja lähettänyt pitoihin. Ja vannaan isäntäkin kotiin tultuaan häntä siitä nuhtelee. Niin valitti hän.
Hänelle johtui yhtäkkiä mieleen mitä päällekarkaajansa kantoi vyöllä, hän tarttui siihen kiinni, veti sen ulos, tavoitti häntä sillä, paini uudestaan hänen kanssa, tavoitti häntä uudestaan, sysäsi hänet syrjään ja seisoi hänen kanssaan silmä silmää vasten. "Minä lupasin viedä teitä matkanne perille," sanoi Obenreizer; "ja olen nyt täyttänyt lupaukseni.
Jospa voisin kaikki sanani ja lupaukseni peruuttaa; mutta se on jo myöhäistä!" Taasen omatunto soimasi. Taasen asetettiin hänen erehdyksensä, suuri, anteeksi antamatoin, hänen sielunsa näköpiirin keskustaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät