United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse, itse itkulle hyräytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lässäp' on nyt muien lähtö, liki saanut muien liitto, minun lähtöni lähemmä, minun liittoni likemmä, vaikk' on läyli lähteäki, erota tukala tunti tästä kuulusta kylästä, kaunihista kartanosta, jossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti kaiken kasvantoikäni, lapsipuolen polveani.
Läyli lähteä, läyli ilman. Niinp' on neiti luotunaki, Tytär tuuviteltunaki, Taattolasta miehelähän, Miehelästä tuonelahan. Lässä on nyt muien lähtö, Liki saanut muien liitto, Minun on lähtöni lähemmä, Minun liittoni likemmä. Lähen pois talosta tästä, Tästä kuulusta koista, Honkaisista huonehista, Lautakatto kartanoista, Petäjäisihin pesihin, Koivuisihin koppeloihin.
Alttarilla tehdyt lupaukseni olen minä pitänyt, minä olen ollut hänelle uskollinen puoliso. Kun hän liittonsa rikkoi pidin minä liittoni vielä. Hänen kuvansa asui minun rinnassani kun hän toista morsiamena, puolisona syleili. Mutta nyt..."
Joka kerta kun häntä ajattelin, kuohahti elämä uuteen eloon sisässäni ja joka kerta kun hänet näin, tuntui siltä, kuin olisi liittoni ja lupaukseni ihan kuin itsestään uudistuneet ja vahvistuneet. Minä paranin paranemistani ja voin jo pitkät ajat istuskella aitan kynnyksellä.