United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"En minä suinkaan aio levittää sinun salaisuuksiasi", vastasi kreivitär lyhyesti ja jääkylmästi, "mutta jos se on salaisuus, olisit mielestäni tehnyt viisaimmin ja hienotunteisemmin, jos olisit toistaiseksi säilyttänyt sen omanasi." Tämän sanottuaan nousi hän, meni ikkunan luo ja asettui selin Gabrielleen. Nuoren tytön mieli tuli vielä raskaammaksi.
Siis sinä laivain luo iloks astu akhaijien kaikkein, heimosi ennen muita ja kaikkien ystävieskin; ruhtinaskaupunkiin Priamon minä käyn ilahuttain miehet Ilionin sekä vaimot laahovavaipat, temppelitarhaan jotk' ikivaltoja kiittäen kertyy.
Milloin saan puhua hänen kanssaan ja missähän se tapahtuu?» Mutta päivät vierivät. Emilie Björksténin on matkustettava pois kuukaudeksi sisarustensa luo. Eron ajatus ja tuon ainoan keskustelun kaipaus käyvät hänelle sietämättömiksi. Runeberg saapui hänen kotiinsa sanoakseen hänelle jäähyväiset, mutta voi kovaa kohtaloa! muitakin vieraita tuli sinne yht'aikaa.
Mennen sitten kiulu kourassa muiden lehmien luo, hän lauloi: "Kenpä sua sitten Muurikki lehmä Täällä lypsää lipsuttaa, Kun tämä tyttö Appelan lehmiä Lypsää kaukana täältä saa?" "Joutavia juttuja!" lisäsi hän sitten, ikäänkuin toruen itseään.
»Joko huomaat, että olet uneksinut?» Esterin pää painui rinnalle. Hän otti virkkauksensa, jota oli näyttänyt äidilleen, ja sanaa sanomatta lähti. Forstmestarille norahti kyynel silmiin. »Esteri!» Hän otti Esteriä kädestä ja vei sohvan luo. »Tässäkö äiti istui?» »Sehän oli vain unta.»
Ei Gowryn suvilaaksot, ei Forthin norot armaat niin mieltäni viehdä kuin vuorenselät harmaat; lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo, kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo. Lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo, kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo.
Ja valhetta en uskokaan, Eloss' on poika kallis! Ja kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän". Ja siitä päivin järkeään Ei Sanna enää saanut, Yks miete vaan ol' mielessään, Ja hokemast' ei laannut: "Jo kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän!" Ja vuodet pitkät vietti hän Näin synkkää eloansa Rannalla meren hyrskyvän, Höpisten lausettansa.
Nyt rovastinna tunsi loppuvan voimansa taistella niitä juoruja vastaan, joten eräänä iltapäivänä tunsi ikäänkuin voittamattoman voiman itseään pakottavan tästä sanomaan rovastille. Nyt rovastinna oikein kevein jaloin meni rovastin luo ja sanoi kuulemansa, oikein tarkastaen rovastin silmiä näkyisikö niissä mitään merkkiä.
Isä, odottakaa, minä kerron kaikki. Sisareni Maria Kirilovna käski minun juosta tammen luo ja panna sormus koloon. Minä juoksinkin ja panin sinne sormuksen, ja tuo hävytön poika... Kirila Petrovitsch kääntyi hävyttömään poikaan ja kysyi uhkaavasti: "kenen sinä olet." Minä olen herrojen Dubrovskijn alamaisia. Kirila Petrovitschin kasvot muuttuivat synkiksi.
Kun Timo Terhakka ja Törsövän Taneli olivat Onkamojoen veteliköistä heinät haravoineet ja kuivalle nurmelle levitelleet, tulivat hekin muiden luo työhön ja toivat terveisiä Tuonelan joelta ja toisen maailman ääreltä. Silloin tällöin löytyi haravoidessa mehiläispesä ja onnellista löytäjää ympäröitsi silloin lähelläolijat.