United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljaisesti he keskenänsä supattelivat ja loivat salavihkaa silmäyksiä poikien puoleen. Oltiin sitten "leskisillä", se on samaa kuin juosta "viimeistä paria." Sukkelimmat ja sievimmät juoksijat olivat pojista Timo Terhakka ja tytöistä Hietalan Hilma. Kas he kun tekivät kiemuroita ja koukeroita, sutkauksia ja mutkauksia, niin että turhaan tavottajan käsi heitä hapuili, vaikka olikin likellä.
Yhdeksänsataa markkaa olisi ruununvouti markkinoilla antanut herastuomarille tuosta oriista. Ei myynyt rikas mies, umpinaista tuhatta pyysi, tiesi Pirhosen Kalle. Lappeenrannan rakuunarykmentille kuuluu ruununvouti oritta ostelleen, lisäsi Timo Terhakka, iloinen, pystynenäinen poika.
Ottaisit sen rovastin Liinan, sanoi hän kerrankin. Sehän on semmoinen lukenut nainen, joka sopisi sinulle mainiosti. Luuletko, että hän lähtisi minulle? Jo toki mielelläänkin lähtisi. Eihän se muuta olekaan kuin miestä vailla. Mutta kun se on semmoinen pystynenä, leikkotukka ja liian terhakka... Minkäslainen se sinulle sitten pitäisi olla?
Pekka Juntunen otti Matin viulun käteensä, tarkasteli sitä. Tunnetko, Pekka, sitä kapinetta? Se on juuri sinun entinen viulusi, sanoi Matti, sen minä vaihdoin Kinnusen Eskolta. Annoin vanhan viuluni ja puolitoista markkaa väliä. Soitapas nyt, Pekka, joku iloinen liritys, vaikkapa Hollolan polska, soitithan sinä ennenkin, kehoitti Timo Terhakka.
Minä kun olin nopsa ja terhakka tanssissa, niin hän näytti minuun mieltyvän ja minäkin viehätyin häneen kovasti. Eikä siinä iässä pitkiä tuumittu ennenkuin asiasta totta tehtiin. Katrillissa olimme jo toisiimme ihastuneet ja sitten kun iltapimeällä kukin läksi kotiinsa, niin kysyin minä Helulta: Sallitkos, niin tulen sinua saattamaan? Tule vaan! sanoi hän.
Sitä paitsi ryhtyivät Törsövän Taneli, Timo Terhakka ja Pirhosen Kalle pieleksen tekoon. Kaksi ensin mainittua loi hangoilla heinää pielekseen, jonka päälle Kalle harava kädessä tasoitteli heinät ja polki ne lujaan. Etäisemmistä karheista vedätettiin heinät hevosilla latoihin, mutta lähempänä olevista heinistä laadittiin suuria heinärukoja.
Kun Timo Terhakka ja Törsövän Taneli olivat Onkamojoen veteliköistä heinät haravoineet ja kuivalle nurmelle levitelleet, tulivat hekin muiden luo työhön ja toivat terveisiä Tuonelan joelta ja toisen maailman ääreltä. Silloin tällöin löytyi haravoidessa mehiläispesä ja onnellista löytäjää ympäröitsi silloin lähelläolijat.
Tytöt ihastelivat Tanelin voimaa ja pojat tunsivat jonkullaista kateutta mielessään. Jätä lemmolle, Samu, tuo alituinen sanomalehden lukeminen ja tule sinäkin heittämään ukonkakkua! Törsövän Taneli on voittanut meidät kaikki! huusi Timo Terhakka iloisella tavallaan. Enpä ole harjoitellut tänäkesänä kiven nakkaamista. Veljeni eläessä heitimme sitä usein.
Entä minun oivalliset luistimeni, mitä niillä olisin tehnyt, kun eivät järvet olisi jäätyneet? mainitsi Timo Terhakka, joka oli kuuluisa luistelemisestaan. Luistimesi olisit ta'ottanut hevosenkengiksi, kuului vastaus. Kuulepas, Taneli Tapanainen! Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan!
Viaton, valkea koivu, ujo raita, hellämielinen haapa ja lapsellisen terhakka näreenpoika sovittavat siinä sitten ystävällisessä seurustelussa esi-isiensä satavuotisia vihoja. Tie on mennyt melkein umpeen. Se piilotteleikse lepikkoihin, häviää heinikkoon, ja paikoitellen on puro nuollut sen melkein näkymättömiin. Mutta se nousee nousemistaan.