Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Vihdoin tulivat he eräälle paikalle, jossa ukko Blücher seisoi miekka kädessään. "Se ei ole hän", sanoi Witt, "ei hän ole rahtuakaan näköisensä". Sotamies vakuutti, että kyllä tämä oli Blücher. "Loruja", sanoi Swart, "Rostockin torilla on hän aivan toisennäköinen. Eihän tällä ole mitään leijonan-nahkaa". "Ei", sanoi Witt, "se ei voi olla hän.
Mutta niinkuin sananparsi vähän lystikkäästi sanoo: kaksi kukkoa ei samalla orrella laula, niin olen minäkin miettinyt että toinen meistä on tässä liikaa. Jos teidän kallis aikanne sen myöntää, niin ehkä sopisi teidän tulla luokseni iltapäivällä, niin saisimme suorittaa pois nuo pienet likviidit ja muut ikävät formaliteetit ennenkuin erotaan. Sopisiko? Neiti Kauppila. Loruja!
Ei tarvita muuta kuin usko Jumalaan ja hyvään omaantuntoon. Tietänethän, että kuningas on kova! Loruja! Mutta sanohan minulle sinä, joka olet ollut kuninkaan mukana monessa seikkailussa, oletko koskaan nähnyt hänestä verta vuotavan? En, sitä en muista nähneeni. Siinä se nyt on. Kahdesti olet nähnyt kuninkaan kaatuvan karhun kämmenen sivalluksesta.
Mutta Liisa, joka hurskaasti ja järkähtämätönnä uskoi Jumalan sanaa ja jonka puhdas omatunto ei mitään pelännyt, vastasi tähän paheksien: "Synti on sellaista puhua, eikä onneksi ole kuunnella kansan mielettömiä loruja mokomista asioista." Nämät sanat vähän hämmensivät Laurin ajatuksia. Hetken kuluttua sanoi hän: "Kenties se kuitenkin voisi neuvoa minua, kuinka autuaaksi pääsisin."
ELIN. Voi, voi, Sylvi, olisitpa nähnyt, kuinka ihastunut hän oli Kariniin, sitten kuin sinä läksit. Ja tiedätkös mitä? Saanhan kertoa sen Sylville, Karin? KARIN. Ei, elä viitsi! ELIN. Kyllä minä kumminkin kerron. Ei Sylvi sitä etemmäksi vie. Tiedätkös, hän melkein teki rakkauden tunnustuksen Karinille, siinä kun he kotiljongia tanssivat. SYLVI: Loruja! ELIN. Ei, ihan totta saat uskoa minua.
"Loruja, Reetta! Etkö rakasta? Hullutuksia vain, mitä ovat ajaneet päähäsi tuolla pappilassa; ei ne meille sovellu. Martti on mies, joka ei juo eikä pelaa, vaan tulee hyväksi vaimolleen ja lapsilleen, ja siinä on jotakin, johon voi luottaa. Kuivaa nyt silmäsi, Reetta, ja kiitä Herraa. Martti Petterinpoika kyllä voi tehdä semmoisen köyhän tytön kuin sinut onnelliseksi, usko sinä vain äitiäsi!"
Kutsui minut muutamana pyhäiltana aittaansa, kun isäntä ja muu väki olivat kylässä, ja pisti sen sieltä käteeni. »Tuoss' on sinulle muuan kirja, josta minä en tiedä, mikä se on liekö siinä lukuja vai loruja, mutta tottapahan sinä hyvä lukija sen perille pääset » Minä kätkin kirjan poveeni ja juoksin suoraa päätä mummon luo saunaan.
Vihdoin tulivat he paikalle, missä ukko Blücher seisoo miekka kädessään. »Se ei ole hän», sanoi Witt, »se ei ole rahtuakaan hänen näköisensä.» Sotamies vakuutti, että kyllä tämä oli Blücher. »Loruja», sanoi Swart, »Rostockin torilla on hän aivan toisennäköinen. Eihän tällä ole edes mitään leijonannahkaa.» »Ei», sanoi Witt. »Se ei voi olla hän.
Tässä metsässä kummittelee oikein turkasesti, sen tiedän minä vanhastaan, kummittelee aina siitä lähtien kuin talonpojat tappoivat täällä voutinsa nuijasodan aikana ja polttivat hänen talonsa ja viattomat lapsensa. Loruja! Me ratsastamme. Tehdään niinkuin tahdotte.
Minä luin yksikseni ja hiljaa, mutta välistä kävi niinkin, että intouduin ääneenkin lukemaan, niinkuin mummollekin silloin ennen. Emäntä alusta aina vähän aikaa kuulosti, mutta pudisti sitten aina päätään ja sanoi: »Mitähän loruja lukenetkin ... ei noita toki viitsi kuunnellakaan». Liisa ei virkkanut milloinkaan mitään minun lukuuni. Hän kutoi kangastaan eikä niitä semmoisia kuuntelemaan joutanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät