United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se eikö auttais? Sen auttaa täytyy, täytyvi! Mut tuleen, ahjoon raudat ensin! Ja ahjot valmiiks' ensiksi! Siis: ahjoja! ens' ehto on se sulle, Mun kansalleni, paljon vaivatulle! Voin toivon silmin nähdä ai'an Sen sulle, kuollut erämaa, Jo koittavan mä, jolloin riennot Ihanat, uudet puhkeaa; Sen ai'an, jolloin loistat lailla puiston Ja erämaasta säilytät vain muiston.
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.
Mun riemuni muinoinen, Mi loistat vielä mun muistossain, Vaikk' yö mun silmäni peittää Ja mielein pimeä on! Et tarvinne tänään kai Sä peittää kasvojas' häpeestä, Ett' ois' Morannalin poika Sodasta paennut pois. Kuin isänne väkevät, Gall, metsän ruhtinas, Klesamor, Sä miekkain ystävä uljas, Ja Rurmar, laulaja sä, Te retkille sankarein Nyt käykää, Finjalin poluille!
Siellä luullaan syntyvän suuren tungoksen. Ilon, joka tällä kertaa "kyynelinä virtailee", sanotaan murtavan kielen kahleet, niin että jokainen on niinkuin kultasuu: Ah, Sua tervehdän; Sa aurinkona loistat ja Kemin mailta poistat tuon pitkän pimeän.
Sa puleerattu pykälä, sa loistat yli maasi, Ja aikakirjat ankarat ne kerta vielä kertovat sun suurta kunniaasi. Lyö rintoihisi Israel! voit huutaa malliin tähän: Me oomme mailman valkeus! On meillä suur fariseus! Jos muuta liekkin vähän. Siks synnyttäjän luona soi jo sukulaisten ah! ja voi! no kumpi tulee sieltä?
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.
Ma lausuin: pilven takaa hymys näin Ja päivän loiston takaa tuikkehes, Viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus, Mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, Ma oman henkes olen välkähdys, Mi säteillen lens synnyinmaahansa, Ma oman sielus päivänpaiste oon, Sä helläss' elät hohtehessani.