Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
HANNA. En tiedä, asunevatko lapsemme vielä vanhassa kodissamme. ROUVA LINDH. He asuvat vielä siellä. HANNA. Rouva Lindille. Siinä tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin tiedon vastauksesta sinne. LINDH. Sen saatte heti, kun se saapuu. Menee. ROUVA LINDH. Enkö saa tarjota sinulle teetä? HANNA. Kiitos, mutta minun täytynee mennä. ROUVA LINDH. Etkö voisi odottaa täällä? HANNA. Kummastuen.
Tämä on niin raakaa, niin tylyä, niin epäinhimillisen julmaa. Saavathan viholliset sodassakin haudata kuolleensa, mihin itse tahtovat. Jos täytyy tukehduttaa kaikki jaloimmat tunteet, jos täytyy repiä rinnastaan kaikkein hellin ja pyhin jos isänmaa täytyy pelastaa tällä tavalla, silloin on parasta, että sitä ei pelasteta ollenkaan. LINDH. Isänmaa on pelastettava tavalla millä tahansa.
Enkä minä sitäpaitsi tahdo tänne mitään »pyhää hautaa», jonka ääreen kaikkina karkoitus- ja kuolinpäivinä kokoonnutaan harjoittamaan isänmaallista vainajain palvelusta. ROUVA LINDH. Pidätetyllä kauhulla. Sentähdenkö sinä siis ? LINDH. Sentähden, juuri sentähden!
Silloin sinä sähkötät, että jos sinulle niitä pannaan, niin, jollei sinulle anneta suostumusta ilman niitä, niin antakoon hän sinulle erosi! Silloin hän varmaan ne poistaa. LINDH. Naurahtaen väkinäisen pilkallisesti. Silloin hän päinvastoin antaa minulle eroni heti paikalla. Mutta kuinka monta kertaa täytyy minun sanoa sinulle, että minä en tahdo eroani?
Elä nyt, rakas... Mutta sano minulle, koska nyt kerran itse otit sen puheeksi ... kuinka on sittenkin mahdollista, että te tulitte tähän taloon ... kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut ... etkö olisi saanut sitä estetyksi? ROUVA LINDH. Raukeasti. Minäkö? En ole mitään voinut ... en ymmärrä häntä, en tunne häntä enää.
Saattaa ne semmoiset sattua vielä kuskiinkin. Siihen ne vasta sattuukin. Ja mistä sen tietää, mikä vielä sattuu. Itsellään sillä ei ole mitään hätää kuomin sisässä. Kun jaksaisi vielä tämän talven. TILTA. Kuulehan, mitä sanoo... PESONEN. Ole ... Menee. ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen, hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena.
Ovathan he hyvässä turvassa äiti Svean lämpimässä, suojaavassa sylissä. ROUVA LINDH. Selin, toisella puolella huonetta, teepöydän ääressä. Eivät he kaikki ole siellä. LINDH Sanoitko jotakin? ROUVA LINDH. En juuri mitään. LINDH. Kunnia, maine, marttyyrikehä, samalla kun elävät niin hyvin kuin ennenkin Suomen kansan heille keräämillä varoilla. ROUVA LINDH. Käännähtäen.
LINDH. Kiireellisiin virkakyselyihin on vastaus joskus saapunut puolenkin tunnin kuluttua, riippuen tässä tapauksessa tietysti kuitenkin kaikki siitä, onko hänen ylh ... onko kenraalikuvernööri tilaisuudessa heti vastaamaan. HANNA. Saisinko pyytää, että minulle ilmoitettaisiin vastauksen sisältö heti kohta, kun se saapuu. LINDH. Tietysti. Minne saan lähettää sanan?
Tietysti... en voi kuitenkaan tehdä sitä telefoonitse. ROUVA LINDH. Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne sähkösanomasi? LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan selän takana. On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä? HANNA. Hänen toivonsa oli, että hänet haudattaisiin perhehautaamme lasten viereen. LINDH. Milloin se on ajateltu tapahtuvaksi?
ROUVA LINDH. En ole kuullut, että hänet olisi vangittu, ainakaan vielä. HANNA. Vielä? Siitä on siis ollut kysymys? POLIISIMESTARI tulee. Hän on nousukastyyppi, esiintyy teeskennellyn upseerimaisesti. POLIISIMESTARI. Oo, todellakin! Mikä sattuma! Te täällä, arvoisa rouva? Minua ilahuttaa suuresti nähdä teitä. HANNA. Katsahtaa olkansa yli. Kääntyy lähteäkseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät