Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
HANNA. Niin, tai oikeastaan asemapäällikkö; minä en puhunut heidän kanssaan. LINDH. Niinkuin edellä. Siis kuitenkin santarmien kehoituksesta? HANNA. Niin, heidän kehoituksestaan. Mutta kun täältä ei tullut vastausta, enkä tiennyt, mikä oli syynä viivytykseen, niin lähdin heti ensimmäisellä junalla tänne. LINDH. Näkyy ajattelevan jotakin muuta. Olen ollut matkoilla, niinkuin sanoin.
LINDH. Ketä on minulla kunnia ? HANNA. Siirtää harson silmiltään. Hän on tummaverinen, lujapiirteinen, kasvot ilmaisevat kärsimyksiä. Esiintyy kylmästi ja arvokkaasti. LINDH. Hanna! ROUVA LINDH. Hanna! Onko se mahdollista! Rientää häntä vastaan syleilläkseen häntä, mutta Hanna antaa ainoastaan kätensä. Mutta otahan päältäsi! HANNA. Päästämättä lähelle, jäykästi.
POLIISIMESTARI. Pyydän anteeksi, jos tulen sopimattomasti. Tulin ainoastaan kuvernöörin käskystä ilmoittamaan... ROUVA LINDH. Se oli tarpeetonta, minä olen jo ilmoittanut sen. Tekee liikkeen, että poliisimestari menisi. POLIISIMESTARI. Siinä tapauksessa, että asia on jo ennen minua toimitettu, on minulla kunnia... ROUVA LINDH. Vaan teillä on ehkä kuvernöörin lupakirja?
»Epälaillinen kuvernööri Lindh ja kutsunnat» ... »Titulus Lindh ja kuntien sakot»... Heittää lehden pöydälle.
Jos sinulla ei heti aamulla ole minulle mitään muuta sanottavaa ... jätä minut rauhaan! Minä pyydän, minä en voi enää mitään siihen ... mikä on tapahtunut, se on tapahtunut. Pitkä äänettömyys. ROUVA LINDH. Etkö ota teetä? LINDH. En ... tai annahan. Juovat toinen toisessa päässä pöytää.
Hän sanoo, että oli hänen velvollisuutensa, hänen isänmaallinen velvollisuutensa ottaa virka vastaan ... olisi muuten tullut venäläinen mies. Täytyi »pelastaa, mitä pelastettavissa on» ... se on nyt sitä, sinä tiedät. HANNA. Ja mitä hän on pelastanut? ROUVA LINDH. Niin, mitä?... Ei meiltä muuten liioin mitään kysytty. Vaadittiin, puristettiin joka taholta, se oli puolueen tahto, johtajain tahto.
ROUVA LINDH. Edvard, sinun täytyy olla varovainen tuommoisten vierasten suhteen, jotka eivät ilmaise edes nimeään. Minä menen häntä vastaan. LINDH. Tuo nyt on lapsellista. ROUVA LINDH kuitenkin lähtee menemään. Hilda, sinä saatat minut naurunalaiseksi. On kuitenkin noussut ja poistunut teepöydän luota työpöytänsä taa. HANNA tulee, mustiin puettuna ja musta harso silmillä.
Mutta onko nyt venäläiseen apuun turvautuminen tarpeellista? LINDH. Olantakaisesti. On olemassa nimenomainen määräys ilmoittaa asianomaisille sotilasviranomaisille siitä, milloin kutsunnat alkavat. En voi estää heitä marssimasta, missä tahtovat. ROUVA LINDH. Siitä saavat taas uutta aihetta käydä kimppuusi. Kaikki pannaan tietysti sinun syyksesi.
Se on siis hän, joka ei salli? ROUVA LINDH. Yhä enemmän hätääntyen. Ei, ei, se ei ole, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyy olla jokin erehdys. Ehkei Bobrikoff sittenkään suostunut? Minä kuulin ehkä sittenkin väärin telefoonissa? Ehkä tuli sittenkin kielto? Ei, kyllä minä kuulin oikein. Mutta näin ei saa käydä ... ei saa ... tämä on kauheaa... Puhkee itkuun ja menee.
LINDH. On koko ajan ollut hermostuneessa, pinnistetyssä tilassa, kiivastuen, heittäen paperit pöytään ja mennen kädet ojennettuina rouvansa eteen. Mutta enhän minä häntä karkoittanut! Kuinka monta kertaa täytyy minun sanoa, etten minä häntä karkoittanut! ROUVA LINDH. Mutta et myöskään tehnyt mitään sen estämiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät