Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tämä on kai olevinaan »viimeinen varoitus»: »Poistu tai kuole». Se saapuu jo kolmannen kerran ja joka kerta yhä suuremmilla kirjaimilla. ROUVA LINDH. Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, keneltä se on? LINDH. Ei, mutta se kai saadaan aikanaan tietää saat ainakin sinä. ROUVA LINDH. En todella ymmärrä, kuinka sinä viitsit ja voit. Mitä hauskuutta voi sinulle tuottaa tuommoinen?
ROUVA LINDH. On tietysti olemassa ehtoja, joita hän ei voi alistua täyttämään. LINDH. Ulkomaille siirtymiseen ei ole mitään muita ehtoja, kuin että hän pyytää sitä. Se hänen tietysti täytyy tehdä. Mitä taas kotiin palaamiseen tulee, niin on hänet asetettu samaan asemaan kuin vangittu sotilas, jonka sallitaan kunniasanaansa vastaan oleskella jollakin määrätyllä alueella.
Sitä vaatii läänin paras, isänmaan onni, suomalaisuuden asia. HANNA. Kiinteästi. Suomalaisuudenkin? ROUVA LINDH. Jotakin semmoista... Lienee peloitettu silläkin, että hän voisi menettää entisen virkansa, ellei ottaisi vastaan uutta. Mitä minä tiedän, en tiedä mitään muuta, kuin että sen jälkeen, kun tulimme tähän taloon ovat omat lapsemmekin meidät jättäneet. HANNA. Hetken päästä.
ROUVA LINDH. Tyynesti. Sinähän tiedät, etten kaikesta huolimatta voi enkä tahdo sinua jättää. LINDH. Kohauttaa olkapäitään. No niin. Hetken äänettömyys. ROUVA LINDH. Tänään on kulunut vuosi siitä, kun heidät vietiin. LINDH. Ei »kun vietiin», vaan »kun heidän itsensä teki mieli mennä». Ei heitä olisi viety, jos olisivat tehneet niinkuin muutkin ja menneet maanpakoon.
LINDH. Ja mitä olisin minä, virkkaatekevänä kuvernöörinä toimiva lääninsihteeri, voinut tehdä asiassa, johon tuli käsky korkeimmasta paikasta? Mitä olisi mikään auttanut? Asia oli sitä arkaluontoisempi, kun se koski omaa veljeäni. Kääntyen pois ja mennen takaisin pöytänsä ääreen. Onhan sitä paitsi jälestäpäin nähty, mitä tuloksia on ollut tekemisistä ja välittämisistä.
Sitten, koska en voi jättää vainajata sinne, missä hän on, rautatievaunuun... LINDH. Niin, ette suinkaan... HANNA. Niin täytyy minun siis saada tietää, missä hautaaminen voi tai oikeastaan missä sen nyt tulee tapahtua?
LINDH. Tehkää hyvin... HANNA. Minulla on sanottavana ainoastaan muutama sana. LINDH. Valitettavasti täytyy minun ilmoittaa, että päätökseni on peruuttamaton. HANNA. Herra kuvernööri erehtyy, en tullut mitään peruutusta pyytämään. LINDH. Mikä tuottaa minulle sitten kunnian? HANNA. Tahdoin kuulla sen omasta suustanne. Nyt olen sen kuullut.
Huomattuaan Lindhin saa säälin ilmeen kasvoilleen ja menee varpaillaan ulos. LINDH. Oikaisekse. Suun ympärillä katkera piirre. Hyvä on. Soittaa. PESONEN tulee. Rehtorska tulkoon. Herra Lindhille sanokaa, että olen hänen tavattavissaan virastossa alhaalla. PESONEN menee. HANNA tulee. HANNA. Jäykkä, suora, katkeran kylmä ja terävä. Olen vielä kerran pakotettu vaivaamaan herra kuvernööriä.
TILTA. Minä ajattelin sanoa, että jos kuvernöörska niin, että minä en sittenkään välitä että olkoon, niinkuin olisi puhumatta se, mitä tänä aamuna... ROUVA LINDH. Tilta jää! No se on hyvä, että Tilta jää. TILTA. Viipyykö kuvernöörska kauankin? ROUVA LINDH. En voi vielä sanoa. TILTA. Voi, jos kuvernöörska nyt viipyy kauankin ... mitenkä minä nyt osaan? ROUVA LINDH. Kyllähän Tilta osaa.
ROUVA LINDH. Jotakin, josta olisi käynyt ilmi, että asia on sinulle persoonallisesti tärkeä. LINDH. En voi pyytää itselleni mitään armonosoitusta siltä taholta. ROUVA LINDH. Mutta eihän nyt ole kyse mistään armonosoituksesta, vaan ihmisen kalleimmasta, pyhimmästä oikeudesta saada levätä oman maansa povessa. Etkö olisi voinut ainakin siihen vedota?
Päivän Sana
Muut Etsivät