Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Luulen sitä paitsi nyt jommoisellakin varmuudella voivani vastata siitä, ettei täällä enää tule tapahtumaan mitään epäjärjestyksiä. Menee. HANNA. Yhä samassa murtuneessa asennossa. Oo! ROUVA LINDH ja TILTA tulevat, edellinen puettuna matkapukuun, jälkimmäinen kantaen matkalaukkua. ROUVA LINDH. Tilta vie sen rekeen.
Niin, mitä hautaamiseen tulee, niin voi se nyt tapahtua esteettömästi minun puolestani milloin tahansa vaikka jo huomenna ja myöskin ilman ehtoja sekä puhein että nauhoin. HANNA. Nyt te suostutte? LINDH. Enhän kernaasti voi olla suostumatta vainajan viimeiseen pyyntöön hänen omaan pyyntöönsä.
LINDH. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että minulle on mitä suurimmassa määrin vastenmielistä ryhtyä taisteluun vainajiakin vastaan ja olihan hän, kaikesta huolimatta, oma veljeni. REHTORI. Sitähän se tietysti on. Mutta niinkuin itsekin huomautit, ei vaara vainajan tänne tuomisesta suinkaan olisi ollut vähäinen.
ROUVA LINDH. Mikä sinun on? Ei kai sinulla voi olla mitään sitä vastaan, että hänet haudataan tänne? LINDH. Ei suinkaan ... vaikka ... vaikka minusta suoraan sanoen oikeastaan on jotenkin yhdentekevää, missä joku kuollut makaa. ROUVA LINDH. Joku kuollut? Mutta onhan kysymys sinun omasta veljestäsi? Ja olihan se hänen viimeinen tahtonsa? LINDH. Minulla on siitä viimeisestä tahdosta omat arveluni.
Tämähän on vain muodollisuus, jota minä kuitenkaan en voi olla täyttämättä. ROUVA LINDH. Sinun ei tarvitse siitä välittää. Käsittäväthän ne, että asia oli kiireellinen ja onhan kysymys omasta veljestäsi. LINDH. Juuri sen vuoksi. HANNA. En suinkaan tahdo millään muotoa saattaa herra kuvernööriä välikäteen. Pyytäisin vain saada tietää, kuinka kauan luulette vastauksen tulevan viipymään?
ROUVA LINDH. Kirkastettuna... En ymmärrä enkä osaa todistaa kaikkia sinun syitäsi ja politiikkojasi vastaan; minä näen vain sen, näen sen nyt hirvittävällä selvyydellä, mihin kaikki tuo vihdoin on vienyt. Mutta yhtä minä en sittenkään ymmärrä: kuinka ei sydämesi särje sulkujaan, kuinka sinä voit sen äänen tukehduttaa? Onhan tässä kysymys omasta veljestäsi.
LINDH. Ja siitä minä välitän niin herttaisen vähän, että kaikki lisä siltä taholta päinvastoin on minulle sydämellisen tervetullutta. En voisi hyvin, ellen saisi panetteluista ja solvauksista jokapäiväistä annostani. ROUVA LINDH. Kuinka kaikki tämä vielä mahtanee päättyäkään! LINDH. On silmäillyt jotakin kirjettä ja heittänyt sen pöydälle.
LINDH. Teidän on välttämättä koetettava saada hänet siitä luopumaan tai ainakin odottamaan. Antakaa santarmikapteenin ymmärtää, että me itse panemme toimeen vangitsemisen, jos se on välttämätöntä ... että olemme aikoneet sen tehdäkin, mutta ei tänään eikä vielä huomennakaan; selittäkää, että pyydämme sitä levottomuuksien välttämiseksi.
ROUVA LINDH. En ole enää viime aikoina välittänyt mistään, en enää tahtonut sekaantua mihinkään, en arvostella mitään, teitpä mitä tahansa, ryhdyitpä mihin tahansa ... olen elänyt täydellisenä erakkona, pakotettunakin elämään erilläni kaikista vanhoista tuttavistani, sulkenut silmäni ja korvani, olen katsonut kupeelleni, ettei kenenkään tarvitsisi minua edes tervehtiä eikä minun ketään ... olkoon ne sinun virka-asioitasi, sinun politiikkaasi... Mutta että voi ja että piti tapahtua vielä tämän ... että sinä niiden asioittesi tähden ... ei, sitä eivät voi puolustaa mitkään syyt!
Sinulla ei tarvitse olla pienintäkään epäilystä siitä, että menettelit täydelleen, niinkuin asianhaarat välttämättä vaativat, sekä oikein että viisaasti. LINDH. Tekee epämääräisen liikkeen. REHTORI. Epäilemättä syntyy tästä yhtä ja toista tunteen purkua, ja parjausten tulva kai kohoaa hiukan tähänastistakin tasapintaansa ylemmä. LINDH. Siitä en välitä. Siihen olen tottunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät