Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Eräänä kertana oli Issu-viikari kähminyt toisen talon hohtimet: niiden varret oli hän sitten kuumentanut tulikuumiksi ja sitten tarjosi hän ne toisen talon Liisu nimiselle tytölle, isälleen vietäväksi. Tyttö parka ei arvannut petosta välttää, vaan otti hohtimet vastaan. Mutta samassa tuokiossa säntäsi Issu puristamaan tytön käsiä, ett'ei hän saanut kuumia hohtimia käsistään pois.
»Ettekö, äiti, nyt tahdo tulla peltoja katsomaan?» sanoi Liisu, »kyllä Manta Jaakkoa hoitaa sillä aikaa.» »Kyllä minä ne jo näin aamulla sen verran, että tiedän teillä täällä olevan kaikkea, mitä tarvitsette, ja nyt katselen halukkaammin lastanne. Kun omani kaikki ovat aikahisena, on tuo pienokainen minulle äärettömän rakas.» Miehet tulivat nyt sisälle.
Liisu meni menojaan ja Matti lausui: "Olisinhan minäkin, naapuri hyvä, tyttöni teille suonut, mutta tehköön hän tässä asiassaan miten itse tahtoo; se on minun mielestäni toki paras". "Vai on! Tarvitseehan meidän neuvoa lastamme, joka ei itse parastaan ymmärrä. Olkaa vain huoleti, Jussila, kyllä vielä kaikki hyvinpäin kääntyy".
Ja sitä laulaessaan hän uneliaasti ja veltosti ruumistaan hetkutteli ja vanhoja kenkärajojaan nakkeli ja yhteen kopsautteli. Eivät malttaneet pojat totisina tuota kauan katsoa. Pian purskahti Janne hillitsemättömään nauruun ja Antti jälkeen. Ja pikku Liisu se oikein hyppi ilosta mamman ympärillä ja kättään huiskuttaen huusi: "muttilaitta! muttilaitta!"
Surulaulu Nicolin Liisun kuolemasta. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai virkun eleet vereen; mut ohi Crainin nyt se ui Nith-virran myötä mereen. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai nähdä päivät pahat; Nith-virtaa nyt se mereen ui, ja poiss' on siltä nahat. Nicolin Liisu papin luo jäi ajojuhdaks ennen; Nith-virtaa nyt se mereen ui, pois turskain saaliiks mennen.
Muorin muoto oli tavallista leppeämpi, kun hän otti pojan syliinsä, sanoen: »Tule lapseni muorin syliin; minä sinua tänään huvittelen, sillä kuka tietää, koska taas saanen sinua nähdä?» Kirkolle läksivät sitte kaikki muut paitsi Mäkelän Matti ja muori sekä Liisu ja pikku Jaakko, joka hyvin viihtyi muorilla koko kirkonajan. Kun kirkkoväki tuli kotiin, oli Kustu heidän muassaan.
Kohta patruunan mentyä rupesi myöskin rovasti lähtöä tekemään. Muoria hyvästi jättäessään hän sanoi: »No muori, te näytätte nyt tyytyväiseltä; se on oikein! Kyllä sitä olen toivonutkin, sillä Jaakko on kelpo poika.» »Niin on, rovasti hyvä! Kylläpä minun olisi pitänyt tietämänkin, että meidän Liisu valita ymmärsi, mutta erehtyyhän sitä vanhanakin.»
Miina on tehnyt eron juoposta sulhasestaan ja ottaa kyllä halusta toisen paremman, mutta Liisu sinua rakastaa, ja katso ett'et suotta sitä rakkautta hylkää, sillä totinen rakkaus onnen tuo. Ota, poika, vaari vakaasta neuvostani".
"Kyllä", vastasi Liisu, mutta Jaakon punastuminen oli niin kummallinen, ett'ei tyttö iloiseksi muuttunut. Jaakko myöskin oli alakuloinen, eikä jutut nuorten välillä oikein sujuneet. Vihdoin hän kysyi: "Onko Viulu-Mikko käynyt täällä? "Ei", vastasi Liisu.
Tämä lahja tuotti hänelle paljon iloa, sillä olihan se ikäänkuin todistuksena siitä, että äiti nyt tyytyi vävyynsä. Pantuansa kaikki saadut lahjat paikoillensa, meni Liisu asettamaan ruokaa pöydälle; ja olipa hänellä oikein valkoista juhlapuuroa, josta ei suinkaan maitoa puuttunut. Illallisen jälkeen Liisu valmisti kaikille vuoteet, ja äidillensä hän pani uuden punaisen peiton.
Päivän Sana
Muut Etsivät