Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Mistä tiedätte, kuinka rakastettu olen? Varma kuitenkin on, ett'en ole onnellinen. Aina kun ajattelen tuota vähäistä kotia, joka nykyisin mielessäni kuvitteli ylen herttaisena, muuttuu sydämmeni synkäksi minä ajattelen, että Liisu tupaani halveksii, hän kun rusthollin emännäksi olisi päässyt.
Kylläpä minulla on voimia tallentaa rakkauteni jonnekin sydämmeni soppeen, en sitä sinulle tyrkytä; mutta vastedes saat nähdä, että väärin olet minua tuominnut.» Näin vastaten Liisu käänsi selkänsä Jaakolle ja rupesi taas velliä sekoittamaan. Hänen mielensä oli syvästi loukattu, ja kyyneleet tunkivat hänen silmiinsä, mutta tyttö raukka koetti kaikin voimin estää niitä tulvailemasta.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: "Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää". "Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö.
Kallu toimieli ulkona, ja Manta meiskasi portaitten vieressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli haikea.
Nyt voin iloiten mennä Jaakkoa vastaan, kun hän luokseni tulee! Oi äiti, nyt olette minulle toista vertaa rakkaampi kuin äsken, jolloin luulin teidän enemmän rakastavan rusthollia kuin omaa lastanne!» »Hm parastasi minä vain tarkoitin, mutta jätä minut nyt yksin; en voi tässä tällä kertaa enempää jutella. Mene sinä ulos linnuille livertämään iloasi.» Liisu meni, ja muori jäi miettimään.
"Arkkuni lukko on hyvä, kyllä sen takana pysyy, mitä sinne kerran on pantu", vastasi Liisu ja läksi ulos ovesta, mutta äiti huudahti perään: "Semmoiset kihlat! Kyllä net pian pois saadaan, älä nyt Liisuseni onneasi hylkää!"
Kun Aspela oli kuullut, että tyttäriä vaivasi semmoinen vika, torui hän heitä ja varoitteli lasivuoresta ja Kyöpelistä. Siihen Maija kohta vastasi: Lasi on kirkasta, kirkas on viisasta. Liisu siihen lisäsi: Kyöpeliin kuoltua kuitenkin mennään, menee eläissä jo. Enhän minä senlaisia vastauksia odottanut. Mitäs minä tuohon nyt sanon? sanoi Aspela, hieroskellen vähän silmiänsä.
Jaakko riisui hevosen, mutta Liisu otti vastaan, mitä muori ja Manta hänelle lahjoittivat, sillä rattailta nostettiin ehtimiseen pyttyjä ja myttyjä. Vihdoin he kuitenkin kaikin pääsivät tupaan ja asettuivat istumaan. Mikko näytti muorille kätkyessä makaavaa pienokaista, sanoen: »Katsos, muori, tänne, ethän ole nähnyt lasta sitte ristiäisten! Eivätkö ole pojan posket pulleat ja kauniit, häh?»
Viggenin luona ei talonpoikia ollut näkynyt, ja tiedustelijat olivat palanneet takaisin ilmoittaen, että metsä oli turvallinen. Pekan ja Kaarinan tullessa Kymmenjärvelle oli Antti poissa kotoa. Liisu kuitenkin tiesi hänen pian palaavan; oli vain mennyt Träskogin Matin luo, jossa hän tähän aikaan usein kävi.
Se toiwo ei pettänytkään jälkeen jääneitä tawaran säästäjiä, sillä Liisu kuoli todellakin jonkun ajan perästä. Nyt ei ollut muuta tehtäwää eikä mitään odotettawaa, waan ruumiit laitettiin hautaan ja sen toimen tehtyä pidettiin suuret peijaat, molemmille yhdessä, ja niin saatiin "kaksi kärpämä yhdellä lyönnillä". Kahden jäiwät Linnalaan nyt emäntä ja Kaisu.
Päivän Sana
Muut Etsivät