Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Näin Mikko nytkin leikitteli pienen Jaakon kanssa, koska lapsen äiti oli leipomisen toimessa. Oli Heluntai-aatto, ja Liisu odotti vieraita pyhiksi, nimittäin Mäkelän väkeä, sekä leipoi siis näitä rakkaita vieraitansa varten rieviä kakkoja; munajuuston hän myöskin paistoi. Pian päivä kului Liisun toimittaessa, mutta kaikki hän oli saanut hyvin menestymään.
»He ei, kyllä hän on siivo poika eihän nyt meidän Liisu hurjasta olisi huolinutkaan mutta varsin tyhjä nuorukainen; tottahan rusthollin emäntänä paremman onnen saisi.» »Jos nuorten rakkaus on vakava, niin kyllä Jumalalla on rikkautta, jota hän jakaa kaikille sen mukaan, kuin hän parhaaksi näkee.
Jaakko meni kuusikkoon sateen suojaan ja rupesi, siinä seisoessaan, miettimään tulevaista elämäänsä; sehän näytti aivan synkältä. Liisu kyllä oli luvannut olla uskollinen, mutta olihan tuo suuri rustholli hyvin viettelevä, sepä aivan luonnollista niin luuli Jaakko, vaan Liisulle olisi koko maailman rikkaus ollut mitätöntä, ellei hän sitä olisi saanut valittunsa kanssa nauttia.
"Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi olen mutta Liisu, mitähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi mitä sinulle on tapahtunut?" "Eipä vielä mitään, mutta mutta " "No mutta, mitä sitten? Sinä mutkailet että ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?" "Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas!
Liisu meni ulos päivällistä toimittamaan. Hänen mielensä oli kovin raskas, eikä hän tietänyt oikein, mikä häntä vaivasi, joku uusi, katkerampi tunne kuin entinen.
Ukkosen ilman tullessa on luonto tyyni, mutta ilma raskas, ja jotakin sentapaista, jotakin uhkaavaa Liisukin tunsi sydämmessään, kun hän ääneti istui äitinsä kanssa tuvassa. Täällä oli tukehuttavaa, vaan ulkona raitista; sinne siis täytyi rientää. Liisu istahti keinulavitsalle tuuhean pihlajapuun suojaan.
Heistä toinen arvatenkin on Kaisu ja toinen Liisu? Etpäs nyt arvannut oikein, nauroin minä, vaikka kyllä hoksasin pilkallisuuden hänen sanoissaan. Vanhempi tyttöni on Aino ja nuorempi Lyyli. Hän on vasta seitsemän kuukauden, mutta osaa jo sanoa "isä" ja "äiti" ei ihan selvään vielä, vaan sinne päin kumminkin: "itä", "äätä" siitä tulee mutta "pullaa" hän jo lausuu aivan puhtaasti.
Pikku Jaakko, joka kylvystä oli väsynyt, nukkui nyt kätkyessään puhtaana ja punaposkisena. Liisu oli juuri lakannut tuutimasta pienokaistansa ja pani par'aikaa nauhalla palmikkonsa kiinni, kun Jaakko sanoi: "Jo Mäkelästä tullaan"; ja nyt riensivät pihalle.
Jaakko ei mennytkään, vaan viipyi yhä ja sanoi hetken päästä: "Liisu hyvä, suo minulle anteeksi! mieleni oli niin toivoton, ett'en huomannutkaan sanojeni katkeruutta, minä kun ajattelin sitä loistavaa kohtaloa, mikä sinulle oli tarjona, ja itseäni, minua, jolla ei ole muuta kuin rakkauteni sinuun ja nämät kaksi vahvaa kättä, mutta niitä en tosiaan ole säästävä.
Me tekisimme yhdessä työtä, ja minulla olisi lehmä ja porsas ja lampaita, sinulla hevonen, ja vähän kaikellaista, mitä tarvitsemme, saisin kodistani". "Oi Liisu, oikeinpa suloista on nähdä sinua noin iloisena!
Päivän Sana
Muut Etsivät