Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta koska semmoinen väkivaltaisuus tuotti hänelle kovia nuhteita opettajan puolelta, rupesi hänen vihansa ilmautumaan uudella, odottamattomalla tavalla. Opettaja ei suinkaan voinut aavistaakaan, että Melissalla koskaan olisi ollut tokkaa tahi että hän olisi nukista huolinutkaan.
Onkos mielesi siitä apea. Pitäisi nyt joulua ja sulhasta ottaa vastaan kun mitäkin kerjäläistä ikään. Ei mar, toista oli Hynnis-vainaja TEOFILUS. Hän jätti rahoja jälelleenkin kaikeksi onnettomuudeksi. Luuletko että muutoin olisin sinusta huolinutkaan vaimokseni? Jopa nyt. ELVIRA. Toista nuottia silloin veisasit. Sanoithan että olit minuun niin pikiintynyt ettet hetkeäkään rahojani muistanut.
Ethän sinä olisi minusta huolinutkaan, jos siitä olisin ennen häitämme maininnut. Häitten jälkeen oli se aivan turhaa. AINA. Kas vaan, kas vaan! OLLINEN.
Minä tunsin olevani semmoisessa asemassa kuin lääkäri, joka koko ikänsä on valmistanut parantavaa nestettä, mutta kun lääke valmistui, niin se, jolle se oli juotettava, ei huolinutkaan ottaa sitä suuhunsa. Niin minä seisoin kansan keskellä lusikka kädessä, mutta syödä ei kukaan tahtonut.
»He ei, kyllä hän on siivo poika eihän nyt meidän Liisu hurjasta olisi huolinutkaan mutta varsin tyhjä nuorukainen; tottahan rusthollin emäntänä paremman onnen saisi.» »Jos nuorten rakkaus on vakava, niin kyllä Jumalalla on rikkautta, jota hän jakaa kaikille sen mukaan, kuin hän parhaaksi näkee.
"Mitäs se Lippa markkinoista tykkäsi?" huusi emäntä kotimatkalla Lipalle, joka jälkireessä Matin kanssa ajoi. "Olihan nuo ... vaan tyyriinä pitivät pumpulilankoja..." "Liusiako olisit ottanut?..." "Niin arvelin vähäisen, vaan kun ei helpottanut, niin enpä huolinutkaan..."
Salajuoppo oli jo poikamiehenä ja viinan uhrina kuoli kesken ikiänsä... Sikana humalassa meni hienolle jääriitteelle ja hukkui.» Salajuoppohan Risto oli ja senkään vuoksi en siitä huolinut ja muutenkin siinä oli sellainen varjo, etten siihen voinut saada myöntymään mieltäni. Niinpä on turha ajatella synniksi, jos häntä et huolinutkaan.
Minä häpesin ja olin juuri rientää pois, kun kivilohkare irtautui paikaltansa ja kumisevalla kolinalla vieri syrjälle. Se pysäytti minut vielä. Ensi silmänräpäyksessä en taitanut nähdä mitään, sillä herrat tunkeutuivat aukon ympäri, mutta enhän siitä enää huolinutkaan. Veri nousi kulmiini ja ehdottomasti käänsin silmäni toisaalle, sillä minä luulin nyt jotakin suurenlaista tulevan näkyviin.
Nämä viimeiset sanat tuli Sanna-muori jo närkästyksissään sanoneeksi, nähdessään, ettei isännöitsijä huolinutkaan hänen hyvistä neuvoistaan, vaan hyökkäsi väkensä kanssa muuraria pelastamaan.
Ikäänkuin Karoliina-sisar Hämeestä olisi tullut pääsiäishankia myöten hänen luokseen ja sanonut: »Emmekös me, veli, siitä silloin keskustelleet? Ja enkös minä varottanut?» »Niin on asia», täytyi hänen myöntää. »Kyllähän siitä oli puhe.» »Mutta sinä vain tahdoit nuoren, ja nyt tuo nuoruus ja iän ero juuri taisi tähän kompastukseen viedä. Ethän sinä olisi vanhasta huolinutkaan?»
Päivän Sana
Muut Etsivät