Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minkälainen hevonen se on?» tiedusteli Matti, joka nyt oli päässyt niin pitkälle, että lakki oli päässä ja housut jalassa. »Liinaharja se on, korea, sievä hevonen», kehui piika Talonväen tällä tavoin haastellessa tuli tupaan Kulkuri-Kaapo. »Hou edes», Kaapo virkkoi ja muuripieleen seisahti.
Isäni ajoi hiljallensa liinaharja ruunallansa ja hajoitti puheillansa minun mietteeni. Mitä mietinkään, jota hajoittaa tarvitsi? Minä mietin sitä turhaa rahan kulutusta, jonka koulunkäynti tuottaisi, ja luulin äitini kyynelten osottavan häviön pelkoa. Me ajoimme jo Limingan isolla niityllä. Sitä katsellen sanoi isäni: Tarvitsis paremmin ojittaa. Kova maantiehän siitä kulki.
Ja ensimäinen askel siihen suuntaan on tamma-emansipatsiooni." "Eläköön tamma-emansipatsiooni! Eläkööt Suomen tammat!" Tamma-emansipatsiooni tuo uuden ajan virtaus oli saanut paljo yltyä näistä kilpa-ajoista. Jormalaisen Liinaharja oli juossut palkintonsa 5 minutissa 49 sekunnissa, kun taas ensimäisen oripalkinnon ottaja oli viipynyt 5 minuttia 49 ja yhden viidesosan sekuntia.
"No, aja nyt niin kauvan, kun kestää; mutta muista myös, että sitten, kun hullun eväät on ensin syöty, annat kukkaros minulle vuorostas". "No, mitenkäs! 'Vuoroin vieraisilla käydään'. Nyt puhun sinulle Tulikuonosta". "Tulikuono ja Liinaharja Liinaharja on myöskin noita. Niin, Tulikuono ja Liinaharja olivat töllin-poikia Kuusamosta. He kuljeksivat työn ha'ussa Kalajoella.
"Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk' on kenkäni kulunna, Näitä teitä juostessani, Samotessani saloja; Onko hirviä salossa, Onko nähty näillä mailla?" "Onpa hirviä salossa, Onpa nähty näillä mailla, Oiva hirvi liinaharja; Täss' on käynyt tään kesosen Meiän herran heinikossa, Nähty on kanssa kaalimaassa.
Tottumaton hän oli kapakkamieheksi. Kerran ennen oli ollut, ja nyt Liinaharjan takia toisen kerran. Mitä tekemistä hänellä oli täällä? Eihän Liinaharja ollut hänen, se oli aikoja sitten myyty Jormalaiselle. Mutta vaikka hän sen hyvin ymmärsi, tuntui hevonen kuitenkin vielä hiukan niinkuin häneen kuuluvalta. Pakosta hän sen oli myynyt, kun isäntä väenväkeen oli sitä tahtonut.
Tätä tehtävää ei hänen arvoisensa mies voinut hetkeksikään unhottaa, varsinkaan nyt kun hän itse sai tuntuvasti kärsiä pahantapaisen hevosensa tähden. Eipä sillä koskaan ennen oltu tuollaisia kureja nähty. Liinaharja vietiin talliin pilttuuseensa ja kaksi renkiä vuorotellen lyömään, ensin piiskalla, sitte rautariimuilla ja seipäillä. Kun yksi väsyi, sai toinen jatkaa.
Kehumatta se oli kaunis hevonen, tuo Liinaharja: rinta leveä ja kaula pysty, melkein kuin oriilla; karva vaalean punerva, hieno ja kiiltävä; kaikkein kauniimmat kuitenkin olivat jouhet: harja pitkä ja tuuhea, puhtaan valkoinen, ja häntä samanlainen, lähes maata viistävä. Soma oli ollut nähdä sen juoksua kilpa-ajoradalla. Sivakat jalat, kuin sorvatut. Kuinka notkeasti ne nousivat.
Epävarmoilla askelilla hän meni ovelle ja aukasi sen jo. Mutta kääntyi sentään vielä takasin, tuli Jormalaisen luo ja alkoi, kieli kömpelönä, puhella: "Isännän ei nyt pidä pahastua, jos minä vähä... Se on niinkuin meidän perettä, se Liinaharja. Meiltähän se isäntä " "Mene nyt vaan!"
»Riihtä. Mitä miehet kulkevat?» kysyi Esa, mutta ei hellittänyt työstänsä. »Hevonen on kadonnut», vastasi joku toinen mies ja tunkihe likemmäksi ovelle. »Vai on hevonen kadonnut.» Esa jatkoi kiivaasti työtänsä. »Minkälainen hevonen?» »Ruskea, liinaharja, viidenvuotias salvia.» »Vai niin. Minä en ole nähnyt.» Miehet iskivät silmää toisilleen ja näkyi niitä olevan kaikkiaan viisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät