Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mit' on sanottavaa sulla? *Mangipani*. Armollenne mainitsen: Kuoli lintu sininen. *Kuningatar*. Missä on sen ruumis raukka? *Mangipani*. Syönyt kissa taikka haukka. *Kuningatar*. Nyt mä hauskutella raskin. Tuossa tulee kuningaskin... Tahdon oikein huvittaa... *Kuningatar*. Liila, kutsu Florinnaa! *Kuningas*. Huonost' oikein makasin, Alinomaa uneksin Prinssi Amunduksen murhaa. *Kuningatar*.
Jos he jossakin liikkuiwat, kylässä tai kirkossa, oliwat he aina yhdessä, ikäänkuin toinen toisensa täytteenä, kussa Liila oli, siellä oli myös Almakin. Itsestään on arwattawa, etteiwät he olleet säätyläistensä samanikäisiä tyttäriä näkewinänsäkään. Jos joku näistä kysyi heiltä jotakin, wastasiwat he päätänsäkään kääntämättä kuiwasti: "on" tahi "ei" ja siinä se sitten oli.
Sibylla, hänen toinen puolisonsa. Prinsessa Florinna, kuninkaan tytär ensimmäisestä naimisesta. Prinsessa Forella, kuningattaren tytär. Prinssi Amundus, Syrian kuningas. Prinssi Cyprinus, hänen ystävänsä. Holofernes, kuninkaan kuuluttaja. Mangipani, kuningattaren hovimestari. Sysis, noita-nainen. Deoletus, noita-mies. Roosa ja Liila, kammarineitsyeitä.
Ja nuorikihan Liila on wielä kowin ... kowinhan se on nuori wielä", höpötti isäntä hurmattuna tuosta imartelewasta puheesta, ehtimiseen syljeskellen pieniä sylkitippoja ja siiristellen sormiansa.
Ei tarwinne mainitakaan, että Liila ja Alma oliwat joukossa parhaina jäseninä, edellinen kauppiaan ja jälkimäinen nimismiehen johtamana. Isäntä ja emäntä katseliwat mielihywällä syrjästä salaa, kuinka heidän tyttärensä oliwat suuressa kunniassa ja kuinka nuoret herrat kilwan hywäiliwät heitä. Heidän suunsa oli hunajaa makeammassa hymyssä ja kuiskailiwat jotakin toisillensa.
Kun isäntä oli saanut puetuksi tuli hän naiswäen luokse ja näytteli itseänsä joka puolelta. "No, miltä tämä nyt näyttää ... mitä te tykkäätte minun uusista waatteistani?" kysyi isäntä wihdoin. "Ne seisoo tykö niinkuin naulattu, oikein praasti", ehätti kaupungista tuotu kokki sanomaan. "Oikein siewät ja wiinit", sanoiwat Liila ja Alma melkein yhteen ääneen.
Nyt on hän tuleva minun pikku morsiokseni ja minä olen tuleva hänen kaikkein makeimmaksi yljäksensä. Sinä mörkö, riiviö! Sinä aasi, hirviö! Tulit peljättämään meitä. Mene matkaas pitkin teitä! *Roosa ja Liila*. Velhoutta! Noituutta! Kas nyt häät on lopussa. Mangipani, seisahda? Prinssi saapuu kohta tänne, Kerro, mitä sanoin ennen. Paremp' oisi työssä muussa Kuin täss' seista valhe suussa.
Mitä pahaa me sinulle olemme tehneet, kun sinä kehtaat noin häwytön olla ja tuolla lailla häwäistä meitä", sanoiwat emäntä, Liila ja Alma yhteen ääneen itkua puristaen. "En minäkään tiedä teille mitään pahaa tehneeni, työtä olen waan tehnyt kuin mies", puolusteli Ratti. "No, mutta sanoithan wieraille, että walhetorni putosi." "Enhän kun isännälle." "Mutta wierasten kuullen."
Kaikki teen sit' estääksen'. Toinen näytös. Sama sali kuninkaan linnassa. Roosa ja Liila istuvat taas työnsä ääressä. *Roosa*. Niin, täss' ollaan nypläilyllä, Rakas Liila, yhtä myötä. Kuningatar keksii kyllä Tyttö raukoillensa työtä. *Liila*. Entinenki leninki Ylenmäärin kyllä loistaa Ja nyt täytyy kuitenki Hälle ommella jo toista Loistavampaa. *Roosa*. Hullunmoista!
Hän astui kynnykselle ja niiata lyykisteli kirkkoherralle senkin seitsemän kertaa. Hän oli puettu niin narrimaisesti ja apinamaisesti, että kirkkoherra oikein kummasti mielessään. Kun liila oli kahwit kantanut ja poistunut, alkoi isäntä taasenkin puheen. "Kyllä sitä ei löydy monta tuommoista tyttöä kuin tuo meidän Liila on", sanoi hän. "Eipä kylläkään", sanoi kirkkoherra kylmästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät