Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025


Molemmat waimot katseliwat nyt hädissään tuota heidän hywää johtajahenkeänsä, joka heille tuon mahdottoman rikkautensa oli lahjoittanut ja joka heille oli niin monta hywää neuwoa antanut. Wiimein he hawaitsiwat hänen taempana seisowan, pilkkahymy huulillansa ja hänen rintansa ulkopuolella olewa musta sydämensä riehui ja palkkarehti hirmuisesti.

He katseliwat hywin halukkaasti noita suuria tawaroita ja wäliin kääntyiwät molempiin waimoihin päin; imartelewasti ja hymyhuulin kokiwat he tehdä itsensä molemmille niin miellyttäwän näköisiksi kuin suinkin mahdollista. Enimmästi oliwat nuo nuoret miehet puetut halpaan ja yksinkertaiseen pukuun, joka selwästi osoitti yhdellä taikka toisella tawalla elämän puutosta.

Sen kuultuaan katseliwat ukko ja mummo minua jotenkin oudoksuen, mutta kumminkin rupesi mummo heti ruoan laittoon. Ukko oli saanut lammesta kaloja, niitä paistoi mummo takkawalkean hiilillä ja asetti ne mökin ainoalle pienelle pöydälle; leipää, woita ja maitoa tuli lisäksi. Sitte kehoitettiin minua syömään, eikä minua tarwinnutkaan kahdesti käskeä. Syödessäni rupesiwat he kyselemään mitä olin.

Sillä säätyläisensä katsoiwat heitä ylön turhien wehkeittensä ja herrastelemisensa tähden. Mitkä surkutellen katseliwat heidän tuplaawaa, työtöntä laiskurielämäänsä, kutka pilkkailiwat ja ilwehtiwät takapuolella heidän tyhmällä herrastelemisen halullaan, pitäen sitä pahana enteenä. Paikkakunnassa syntyi tämän johdosta monenlaisia pila= ja kokkapuheita.

Monet welkojat, jotka kilwalla koettiwat saada omansa pois, tekiwät talosta niin pian lopun, ett'ei sitä woitu aawistaakaan. Linnalan emäntä ja tytär seisoiwat nyt maailmassa köyhempinä kuin keppi=kerjäläiset. Kuin tuhka tuuleen oli se suuri rikkaus kadonnut, jonka perään he oliwat niin ahnaasti pyrkineet. Sydämen katkeruudella katseliwat he nyt mennyttä suuruuttansa ja tulewaisuuttansa.

Niin prowasti, mutta minuun se ei ollut waikuttamatta, sillä se lause lisäsi yhden naulan minun kunnianhimooni. Sitä alkoikin heti tulla, sillä kaikki oudotkin wieraat katseliwat kummastuksella ja kunnioituksella niin pätewästi ylistettyyn, oppineesen opettajaan. Tanssi alkoi. Melkein heti menin Wendlan luokse ja kumarsin kohteliaasti; luulinpa hänen silloin punastuneen.

Ajoimme eteen, wäänsimme mummon konttineen reestä ylös ja menimme joukon miehissä sisään. Mökki tuntui jokseenkin kylmältä, mutta walkea paloi takassa, joka jakoi lämmintä tuwassa olijoille. Joukko repaleisia ja likakaswoisia lapsia oli tunkeunut huoneessa olewan, kylläkin pienen uunin päälle, josta he ujostellen katseliwat tulijoita.

Puolalainen Kola seisoi hänen edessään, lyhty kädessä ja katsoi häntä wiekkaasti silmiin, sama mies, joka oli polttanut ja teurastuttanut kuin peto joka paikassa, mihin hänet oli lähetetty. Molemmat katseliwat towin toisiaan silmiin. Kolan silmissä ja huulilla näkyi hirwittäwä iwa, jota hän tuskin koetteli peittää. Mutta yht'äkkiä koko hänen muotonsa näytti muuttuwan.

Ei tarwinne mainitakaan, että Liila ja Alma oliwat joukossa parhaina jäseninä, edellinen kauppiaan ja jälkimäinen nimismiehen johtamana. Isäntä ja emäntä katseliwat mielihywällä syrjästä salaa, kuinka heidän tyttärensä oliwat suuressa kunniassa ja kuinka nuoret herrat kilwan hywäiliwät heitä. Heidän suunsa oli hunajaa makeammassa hymyssä ja kuiskailiwat jotakin toisillensa.

Semmoisissa tapauksissa katseliwat ja wilkuiliwat he ympärillensä, nähdäksensä, huomasiko kukaan, kuinka ylewiä ihmisiä he toki oliwat. Usein sisarusten käwelykumppanit katsoiwat toisiansa silmiin, samassa nauraa wirnauttaen, ei kuitenkaan ääneen, mutta noin waan siwistyneesti hiljakseen.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät