United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enkä minä tiedä ... tottapa ne herrasmamsellit lienewät paksupäisempiä kuin Liila, koska heiltä menee niin monta wuotta, ennenkun oppiwat soittamaan", puheli isäntä, käwellen edestakaisin lattialla ja syljeskellen; oikeinpa hän näytti olewan haltioissaan, niin oli hän mieltynyt Liilansa soittotaitoon. "Mikä soittokone se sitten oli?" utasi kirkkoherra. "Se oli posilia." "Kuinka?
Kuuluu linnun viserrystä ja kitaran soittoa. *Liila*. Kuule, kuinka hän nyt soittaa! *Roosa*. Kuule, lintu piipikoittaa! *Liila*. Se on lintu sininen, Florinnalle mieluinen. *Roosa*. Ken hän on tuo laulusuu? *Liila*. Lintu, eikä mikään muu. *Roosa*.
Katso sinä, Liila, perään, että kynttiläjalkoihin ja kattokruunuun tulee aiwan teateri kynttilöitä kuulitko ? ei yhtään talikynttilää niin ja että kirjasto tulee hywään järjestykseen salin pöydälle. Särkekää sokeria niin paljon, ettei se kesken lopu, monta kupillista. Pukekaa itsenne wiinisti ja sääkeristi, sillä tietäkää se, ettei teillä ole nyt tekemistä moukkain kanssa.
Kun Kämälän wäki, erittäinkin isäntä, Liila ja Alma, oliwat saaneet itsensä pyntätyksi, pitsatuksi ja putsatuksi, ajaa karautti eräs talon rengeistä maakauppiaan kanssa kartanolle.
*Holofernes*. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan kanssa. *Liila*. Mutta hän ei viitsi sitä, ell'ei prinssi kanna häntä. Siihen on hän kovin laiska. *Holofernes*. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta röökynästä.
Liila oli tässä hiljakkoin minun kanssani kaupungissa. Siellä oli eräs mies, joka kulki ympäri kaupunkia soittamassa. Liilankin rupesi tekemään mieli koettaa. Me kuljimme hänen perässään pitkin kaupunkia ja wihdoin maksoin minä wähän soittoniekalle, ja hän antoi Liilankin koettaa; jumala auta wannonkin minä sen Liila soitti yhtä hywästi kuin itse soittoniekka.
Jos se oisi Florinnalle, Niin työ tuntuis suotuisalle. *Liila*. Vain näin sievää pukua, Florinnalle? Eihän vainen. Vaikk' on hame hitulainen, Ei tok' uutta hankita. *Roosa*. Sitä vastoin Forella Kaikin puolin komea, Vaikk' on epäkelpo häntys! *Liila*. Tyhmä, veltto, tyly, läntys, Vaikka pesee yhtenään Maidossa hän käsiään. *Roosa*.
Vaikk' ois kuinka loistavaa, Tok' ei prinssiä hän saa. *Liila*. Näitkö eilen pidoissa Kuin hän tanssi alinomaa Florinnan kanss' salissa? *Roosa*. Oikein sievää, oikein somaa! Kuningatar turkissaan Oli halkeemaisillaan. *Liila*. Sen vuoks nyt tän' aamuna Florinna, se tyttö parka, Suljettuna olla saa Kuin häkissä lintu arka; Siellä soittaa kitaraa. *Roosa*. Hiljaa, prinssi Cyprinus Tulee.
"Ei sitä ole, se on tosi, enkä minä tiedä ... ja se on niin hywä=oppinenkin. Herrasmamsellit käywät monta wuotta koulua, että oppisiwat soittamaan ja Liila osasi soittaa heti, aiwan ihan opettamatta. Ei tarwinnut mitään muuta, kuin nähdä kerran waan, miten toinen soitti", pitkitti isäntä. "Missä sitten teidän Liila soitti?" kysyi kirkkoherra. "Kuulkaahan nyt.
*Cyprinus*. Kuinka Florinna nyt voi? *Roosa*. Niinkuin häkkilintu voi, Jota haukka vartioi. *Liila*. Niinkuin särki, kun suu auki Ryntää nielemähän hauki. *Cyprinus*. Ken on hauki? Ken on haukka? Voi voi nuorta tyttö raukkaa! *Roosa*. Arvaa! *Cyprinus*. Kuningatar? *Liila*. Niin! *Roosa*. Haukk' on, joka tarttuu kiin', Holofernes. *Cyprinus*. Mitä kuulen? *Liila*. Hauska kyllä, niinpä luulen.