Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tuokion seisoi hän ovensuussa kumarassa ... tuskin jaksaen nyökäyttää päätänsä taikka paremminkin hartioitaan sen verran kuin vaadittiin tuota sotaa halveksiakseen. Nyökäytti hartioitaan ... ja niskassa heilahtivat silloin hänen tahrautuneet hapsensa suurena aaltona. Sitten pitäisi hänen liikahtaa.
Tällä hetkellä satoi rakeita sielun äsken puhenneelle kukkaselle. Silmänräpäyksen tunsi hän itsensä niin kipeäksi, ett'ei voinut liikahtaa. Raskaita kyyneleitä tunkeutui ummistuneista silmistä, ikäänkuin neste oksasta, joka on katkaistu, muuten kaikki hänessä oli kuollutta ja mykkää.
Ja kuinka turha oli kumminkin hänen säpsähdyksensä ja pelkonsa! Ei täällä kukaan hänen haaveitansa aavistanut. Hänet he olivat ihan kokonaan unohtaneet, niinkuin häntä ei olisi koskaan heidän maailmassaan ollutkaan. Hän melkein pelkäsi liikahtaa nurkassansa, jottei olisi heidän kummastustaan herättänyt ja siten ehkä häirinnyt. Niin yksin, niin yksin oli Heikki heidän keskuudessaan.
Ali Baba ei uskaltanut liikahtaa paikaltansa, vaan istui kärsivällisesti odottaen puussansa. Sillä hän pelkäsi rosvojen palaavan luolasta ja saavuttavan hänet ennenkuin hän pääsisi pakenemaan. Vihdoin ovi avautui jälleen ja kaikki neljäkymmentä rosvoa astuivat ulos. Ali Baba kuuli päällikön jälleen sanovan: "Sesam, sulkeudu!" Ja ovi sulkeutui jälleen.
Hitaasti! kertoo kylänvanhin katsokaa toisianne! Se on juhlallinen hetki. Ei lapsetkaan uskalla liikahtaa. Likellä ja kaukaa ei kuulu muuta kuin raskasta työtä tekeväin miesten hengittämistä.
Hetket kuluvat, yhä polvistuu Parsifal neitsyen edessä ja kirkko hymisee hänen sielussansa. Hetket kuluvat ja putoavat helminä Parsifalin sielulle. Tahtoisiko hän liikahtaa tästä hetkestä. Ajatukset vaeltavat sielussansa, niinkuin hiljaa valuvat aallot. Haihtuuko aika, ja liikkuuko mieli kuvakeinuntana elämän vesiä?
Et tahtoisi antaa sen kuvan kehittyä, mutta se astuu yhä enemmän esille: kauriin pää ja sen silmät. Jotain pitkää, elotonta ja puisevaa ... yhtäläisyys sitä pettävämpi, kuta kauniimmalta hän ensin näytti. Näköhäiriö ei kestä kauan. Se voi haihtua heti, kun hän liikahtaa tai kääntyy sinuun syrjin.
Tuohon kun siirrän pöydän ja nuo tuolit ja levitän hirven taljan jalkain alle, niin tulee tästä lämmin, soma nurkka. Kaarina, huutaa hän ovesta, tulehan tänne, mitä teet siellä ulkona? Terveisiä kirkosta! Lakaisen tullessani lunta täältä porstuasta, kun on taas ajanut kynnyksen tasalle. Sitäkin on täällä niin, että tahtoo siihen hukkua, jos minne liikahtaa.
Enkä tule... Muutkin saavat tanssia, niin minun sitä pitäisi vain istua kököttää kotona ... eikä saisi liikahtaa enää! No eipä sitä tällä tanssimisellakaan taivaasen pääse. No olkoon sitten pääsemättä. Mutta sinun pitää tulla, kun äiti käskee ... täältä kaikkien Penttien pelistä. Enkä tule! Vai et tule... Tule sukkelaan pois täältä! Voi voi ... äiti ... heittäkää... Heittäkää äiti... No!
Kaikkien kamarissa olijain suut jäivät ammollensa tästä hämmästyttävästä rohkeudesta ja liikahtamatta istuivat he kaikin tuijottaen käsittämättömin katsein vasta tullutta. Poikakin jäi tuolille seisomaan kuin eloton patsas. »Niin totta kuin nimeni on Tommi, niin saatana ottaa joka ainoan, joka liikahtaa hiukankin, ennen kuin saan tietää kenenkä töitä tämä on?» Kirves kohosi.
Päivän Sana
Muut Etsivät