Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän ymmärsi Arnoldin pienimmätkin viittaukset. Hetkisen kuluttua uinui Valkaman kartano ulkoa nähden talvisen yön varjoissa. Mutta vähän ennen puoliyötä ilmestyi valoa sänkykamariin. Siellä liehtoi yöpuvussaan Arnold. Hänen silmänsä kiiluivat. Sinä kieltäydyt velvollisuuksistasi, hävytön! En, rakas Verner, en, en, kuului itkun sekainen vastaus.
Kaikk' yht'aikaa ruoskallaan hevot kiihtivät juoksuun, huudoill' yllyttäin sekä ohjillaan hoputellen innoissaan; ja ne vei yli kentän vauhtia vinhaa pois sotapurtten luota; ja rintain all' arohieta tuprusi niinkuin pilvi ja myrskyn riehuva pyörre, harjat hulmusivat, kun liehtoi lentävä tuuli.
Mutta ylös taakkonensa kohosi hän, Ylös vauhdilla päin tähtein tarhoisin; Vaiti lepäsin mä hänen povellansa, Alat' tuijotellen häntä kasvohin. Ylös joutui matkamme ain lakkaamatta Halki öisen avaruuden kamalan, Ilma korvissani kellohina kaikui, Liehtoi kylmä viitta kuolon-enkelin. Retki myrskyn siivillä!
Oli myöhäinen ilta. Rankasti oli tullut vettä koko pitkoisen päivän, ja yhä vieläkin sade pieksi kellosepän kyökin akkunaruutuja. Kellosepän vaimo laski neuloimiksensa käsistään, pani muutamia pilkkeitä takkaan, otti käsipalkeet tavalliselta paikalta, uunin oikealta puolelta, ja liehtoi niillä sammuvaiset hiilet henkiin jälleen.
Mutta kerranpa tuuli äkisti viskautui pohjoseen, sieltä liehtoi hän tuimasti pitkän, suvisen päivän ja saattoi ilman viileäksi, koleaksi. Väsymättä hän liehtoi, kunnes viimein illan tullessa hän vaikeni ja vaipui lepoon. Kuin hauta oli äänetön ja kylmä tämä yö, ja pellon povella makasi harmaa halla kuin tukehuttava painaja nuoren immen kukoistavalla povella.
Ratsu ponnisti täyttä vauhtia eteenpäin ja liehtoi laukatessaan tuulen hengen liikkeelle, vaikka ilma oli tyven. Hän katseli eteensä kaarevaa taivaanrantaa kohden, jolla alalla ei näkynyt mäen kukkulaa eikä ihmistä. Kukapa tiesi, mitä iloa hän silloin nautti mielessään? Kun oli tullut sadan askeleen päähän meistä, painatti hän polvillaan hevosta, joka paikalla pysähtyi kuin maahan naulattuna.
Tuon tuostakin keskeyttivät hänen lukunsa toisten äänekkäät hyväksymishuudot tai vastaväitteet. Sanomaton innostus valtasi koko seuran. Eivätpä edes hengenmiehetkään huomanneet, kuinka tiheään he kurkistivat aina uudestaan täytetyn olutkannun pohjaan. Torsten Bertelsköld yksinään seisoi siinä välinpitämättömän ja tyynen näköisenä, mutta liehtoi vain taitavasti syttynyttä tulta.
Hän terästi tahtohon tarmoa, hän liehtoi lauluhun tulta mut kaikki jos mulle hän antoikin, niin kaikki hän ottikin multa. Puron ylitse kaita on porraspuu ja tyttö on portahalla. »Pois tieltä, tyttönen vienosuu, kas, kiire on kiiruhtajalla!» Mut tyttösen silmät ne suurentuu kuin katsois ne kummastumalla: »Tule poika, jos ei sua peloita muu, mut virta on vierivä alla.»
Se laski harmaat pilvensä yhä alemmaksi, liehtoi tuulta ja sen mukana syyti vuoroin vettä, vuoroin lunta. Puut pieksi lehdettömiksi, likaiseksi velloi maan, kaikkialla kylvi synkkyyttä ja kolkkoutta. Talven haltia, kuuraparta pakkanen istui Pohjolan kodan perässä mielihyvissään, kun syksy hänelle alaa valmisti.
Vaan kun hän ajatteli, että miksipähän ei rouva häntä auttaisi, kun se muitakin auttaa, ja hän ei tahdo kuin lainaksi, niin hävisi kaikki epäilys, niin että keittiön portaita noustessaan hän oli aivan varma menestyksestä ja mieli kuvitteli, että rouva on semmoinen ja semmoinenkin ja sanoo niin ja niinkin. Keittiössä oli piika vain ja liehtoi kuni siivilä.
Päivän Sana
Muut Etsivät