Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Viion leskeä alkoi kammottaa täällä olo ja hän nousi lähteäkseen. »Se on lystikäs tuo meidän isä», sanoi emäntä, kun huomasi Viion lesken nauravan. »Mitä sinä taas kujeilet?» meni hän Nikkilältä kysymään hyväntuulisena. »Ei sinulle äiti kulta mitään.
Lesken viittaus vainajan ystävyyteen liikutti seppää sydämen perimmäistä pohjukkaa myöten. Niin kauan kun Olivier vielä eli, oli tosin tuossa hänen ylenmääräisessä mieltymyksessään Heikkiin, jolla oli niin peräti toisenlainen luonne, jotakin hupsumaista ja naurattavaa.
Ja lopulta ei Iivana enää malttanut, keskeytti teenjuonnin, tuli, käveli ujoilevan lesken luo, levitti hymyä yhäti, taputti leskeä poskelle ja mairitteli: E-heeeeee!... E-eeee, sinä ihana ruusu ja... Ja yhtäkkiä hän kysäisi: Tiedätkö mitä? Morsian niiskautti ja vilkaisi.
Kukaan muu ei ole tehnyt tuota varkauttakaan kuin te itse, jota nyt kaikin tavoin koette peitellä", mutisi leski puoli-ääneen, sillä hän tunnossaan tiesi asian oikean laidan, vaikk'ei voinut saada sitä valkeuteen. "Mitä te sanoitte?" kysyi Lauri, kuultuansa lesken hiljaisen mutinan. "En juuri paljon mitään", sanoi leski ja meni raskaalla mielellä pois.
»Jumala otti hänet pois, näyttääkseen että on se vielä parempi», täydenteli emäntä lesken puhetta. »Niin. Jumala viisaudessaan antoi minulle tämän kurituksen, että minä näkisin, että hän on ylitse kaikkea ja häntä tulee rakastaa ja häneen luottaa.» Nikkilän emännän pää kallistui enemmän käden varaan ja yhä totisemmaksi kävi muotonsa.
Kuinka kapteeni tätä tointa toimitti, siitä on meidän lyhyesti kertominen. Hyvin iloisella mielellä kapteeni avasi mrs Raybrockin huoneen oven ja astui huoneesen, jossa emäntä nuoren lesken kera oli, ja sanoi: "Saanko luvan tulla sisään?" "Saatte varsin kernaasti, kapteeni Jorgan!" vastasi vanha rouva. "Teitä kohdeltiin hyvin pahasti täällä viimein, mutta emme silloin asiata tunteneet.
»Kotona.» »Paljonko tuo sanoi sen Makkosen lesken talon vielä maksavan?» »Sanoi siitä saavan neljä tuhatta nykykunnossa, vaan jos panee uuden vesikaton ja kengittää, niin sitten viisi», hymyili Partanen. »No mennäänkös?» »Ka eipähän se siitään parane.
Ei Jakobsson nyt ensi kertaa käynyt everstiluutnantti Stålsköld'in lesken luona, vaan oli hän edellisillä matkoillansa Suomeen monta kertaa käynyt hänen luonansa välistä terveisiä, useimmiten kirjeitä viemässä pojalta. Tällä kertaa oli hän tuovinaan terveisiä, niinkuin tavallisesti, ja hän otettiin hyvin vastaan.
Oli kuin jotakin toivoa olisi taas ollut ja maailma kirkkaampi. Mutta omituinen hätä tuntui rinnassa, kun Liisa tuli eineen seudussa käskemään häntä eineelle tarjoutuen itse olemaan sen aikaa häkin vahtina. Liisalla oli ollut »muuan asia», josta hän oli jo kauan aikaa intoillut, vaan nyt hän riemuissaan puristeli Viion lesken käsivarsia.
Jon Evjen oli muutamia vuosia jo mietiskellyt Strömshagenia enemmän, kuin tunnustaa tahtoikaan. Hän kävi välistä tervehtimässä leskeä, ja kirkolla hän ja hänen vaimonsa useinkin puhelivat lesken kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät