Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Niin olivat Horosen lesken viittaukset hänen ohitsensa saapuneet nimismiehen korviin, ja tämä taas ei huolinut niistä Hovilaiselle mainita. Kun täällä todistajat lueteltiin, oli Hovilainen luullut ja toivonut tämänkin vaimon olevan noita vähän tietäviä todistajia, jommoisia useimmat muutkin olivat.
Hän ryhtyi kehumaan Tahvanaista selittäen: »Se eilinen herra taas oli hyvin siivoluontoinen ja hyvä suustaan. Heti kun hän näki meidät, niin sanoi että te kun olette tunnetut yleensä siivoiksi miehiksi ja varmaan talon isänniksi, niin saatte tulla sinne meidän kyökkiin nukkumaan, ettei tarvitse häiritä ja raskauttaa sen Makkosen lesken vierasvaraisuutta... Ja lämmin kyökki sillä olikin.»
Minä menen heti lesken luo! Hänellähän on kivimuurinsa. 18 kohtaus. Edelliset paitsi Heikkinen. Heinonen. No Loviisani! Mitäs nyt arvelet tuosta mallikelpoisesta miehestä? Loviisa.
Ettekä te olisi koskaan uskoneet minua, jollette itse nyt näkisi." Hän laski lesken käden Albinuksen vapisevaan oikeaan käteen. "Katsokaa! Rusticiana antaa anteeksi. Kuka vielä tenää vastaan?" Kaikki vaikenivat tuntien itsensä voitetuiksi. Cethegus ei näyttänyt enää välittävän muusta kokouksen menosta. Hän vetäytyi naisen kanssa huoneen takaosaan. Pappi sanoi: "Albinus on siis liiton jäsen."
Sen perästä pyysi hän paperilipun, vaan semmoista ei löytynyt. Sängyllä oli rukouskirja, lesken lohdutus. Hän otti sen käteensä ja sanoi: "Valkea lehti on joutava tästä ja riittää minulle kyllin." Hän repi sen varovasti kirjasta ulos, istuutui pöydän ääreen ja kirjoitti. Sitten tarjosi hän sairaalle kättänsä, puhui vielä muutamia lohduttavia sanoja hänelle ja läksi tiehensä.
Hah, se oli ilkeätä. En tuntenut enää koko poikaa. Ja sitten hänen piti päästä naimiseen heti paikalla. Yks, kaks, kolme! Ei auttanut mikään. Tyttö oli jäykkä nainen ... vaikka vaan köyhän lesken tytär; isä oli ennen maailmassa ollut merimiehenä, sanotaan ja jäyhä riiviö... Mutta Annakaan ei tahtonut erota Bårdista.
He käyvät elon läksyyn, sen päivätyöhön pitkään, rikasten ääneen äksyyn ja korkolaskelmiin, he uurtaa ja he puurtaa, ei kestä voimat mitkään, jo vanhuus selän kuurtaa ja hylyks jää he niin. Mut siitä viis, he tuumaa: hapata lailla lesken tai ruokarouvan, huumaa ei myöskään onni se; osaamme emme myö me, vaikk' katukansan kesken me automaatiss' syömme vähäisen palamme.
Poikien onneksi, jotka luulivat äitinsä kuolleen, tulee lääkäri, ja hänen onnistui kohta saada sairas eloon. Myöskin hän lukee syvällä liikutuksella rahannostokirjan, jonka Washington oli kirjoittanut. Jalo Washington ei kuitenkaan antanut asian jäädä siihen; muutamien päivien kuluttua tuli hän takaisin ja huomasi ilokseen lesken olevan paranemaan päin. O, kuinka kiitolliset olivat!
Mutta Liisaakin huolestutti Elsan nolostuminen ja kuihtuminen, että hän ikävästä ihan kuolee. Hän nyt olisi aivan kuin huolensa huojentamiseksi puhellut Viion lesken kanssa siitä »Uskosta», josta oli ennenkin joskus maininnut. Näpäkkä oli Viion leski aina ollut tarttumaan siitä kiinni, vaan ei nyt kelvannut, kun Liisa uudestaan yritteli.
Kuitenkaan ei hän ollut pojan oikea isä, waan isäpuoli, sillä pojan oma isä oli kuollut muutamia wuosia takaperin. Hän ei jättänyt jälkeensä muita perillisiä kuin lesken ja yhden pojan. Waikka tämä tapaus tuntui kummastakin kowin katkeralta, niin tapahtunut oli kuitenkin tapahtunut, eikä sitä woinut kukaan toiseksi muuttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät