Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025


Mitä taas tulee Mériméen tunteisiin akatemiaa kohtaan, niin viihtyi hän siellä ylipäänsä jotenkin hyvin, eikä kummakaan, sillä siellähän hänellä oli useimmat ystävänsä ja hengenheimolaisensa. Mutta kun tekopyhyys, joka hänestä toisen keisarikauden aikana oli ihmiskunnan suurin onnettomuus ja josta akatemia sentään viimeiseen asti oli pysytteleinyt vapaana, vihdoin kuitenkin alkoi tunkeutua tähänkin filosoofiseen seuraan, silloin sai Mériméekin silmänsä auki. Hän, joka omantunnon mukaisesti oli käynyt istunnoissa ja vaaleissa ainakin omasta puolestaan vastustamassa kaikkien kirkollisten ainesten tunkemista Mazarin'in palatsiin, jonka edustalla Voltairen muistopatsas on traditsiooneja muistuttamassa, hän, joka keisarinkin ylempänä mainitsemaani pyyntöön oli uskaltanut jyrkästi vastata, ettei hän ikinä anna ääntänsä kirkollismieliselle ehdokkaalle, hän sai vihdoin surukseen nähdä, että yksin hänen vanha opettajansa ja ystävänsä Victor Consinkin kääntyi kirkonkävijäksi ja suostui äänestämään apotti Lacordaireä akatemian jäseneksi Tocquevillen sijalle (v. 1860). Eikä ainoastaan Cousin, vaan myöskin Thiers, Guizot ja "tous les burgraves", kuten Mériméen on tapana heidän hengenheimolaisistaan sanoa. Tämä meni hänestä todellakin jo liian pitkälle. "N'est-ce pas bien édifiant, et cela ne donne-t-elle pas une belle idée de leur logique et de leur bon sens!" kirjoittaa hän asiasta Panizzille. "Au fond, la chose m'est fort égale" jatkaa hän kertoessaan samasta asiasta "tuntemattomalle" "tant qu'on ne m'obligera pas d'aller entendre leurs sermons, on peut nommer

Sellaisiin pauloihin, ettei hän voisi käyttää vapauttaan tieteisiin ja taiteisiin, ei hän mennyt, sillä "les plus grands philosophes enseignent qu'il faut ne pas trop se préoccuper des femmes pour rester plus libre et vaquer plus tranquillement

Sitä osottaisivat tavallaan seuraavat lauseet eräästä vanhemman Mériméen kirjeestä: "Mon fils vient de faire un voyage de cinq mois en Espagne. Je l'avais chargé de prendre quelques notes sur les plus anciens traités de peinture..."

Näin Mérimée itse. Ja ettei hän tässä liioittele, sitä todistavat kaikki hänen aikalaisensa samoin kuin silloisten aikakauskirjain arvostelutkin. Niinpä erehtyi esim. itse tieteellisyyden ijäkäs edustaja Ranskassa, Journal des Savans, niin perinpohjaisesti, että se vielä helmikuussa 1829 siis 18 kuukautta teosta tutkittuaan antaa siitä seuraavan arvostelun: "Les romances illyriques et celle de quelques autres Slaves ne sont pas dépourvues de tout intérêt; elles paraissent traduites avec soin; mais l'importance excessive qu'on attacherait

Nimellä "Les romains sous l'Empire" julkaisi Mérimée hauskan arvostelun Ch.

Pourquoi me les donne-t-on si amers?" valittele hän talvella 1866 "tuntemattomalle". Seuraa on hänellä Cannes'ssa kyllä sekä ranskalaisia että englantilaisia.

Kotona yksin istuessa ja pitkä persialainen yönuttu päällä turkkilaista piippua poltellessa tuntui aika sentään toisinaan yksitoikkoiselta; ja silloin kirjoitteli hän joskus ystävilleen surumielisiäkin mietteitä elämästänsä ja yksinäisyydestään. Käyttäen hyväkseen muutamaa tällaista valituksen tapaista uskalsi hänen vanha ystävättärensä kreivitär Montijo ehdottaa, että hän menisi naimisiin, sillä vaimo oli hänen mielestään välttämätön Mériméen asemassa olevalle miehelle. Samaa puhui "tuntematonkin" ja nähtävästi m.m. myöskin rva Senior. Kun hän v. 1853 palasi Espanjasta, huhuttiinkin hänen jo menneen kihloihin ja Filon puolestaan vakuuttaa "qu'il y avait eu quelque chose". En tiedä millä perusteella hän tämän tekee; minä en ainakaan ole löytänyt vähintäkään tukea tälle luulolle. Mérimée tiesi jo olevansa vanha, liian vanha sulhasmieheksi ja se armoton tapa, millä hän usein kirjeissään Panizzille ivailee vanhoja miehiä, jotka menevät nuorten tyttöjen kanssa naimisiin, osottaa kyllin selvästi, ettei hänellä ole vähintäkään halua siihen kaivoon hypätä, "Je suis trop vieux pour me marier" vastaa hän sekä rva Seniorille että "tuntemattomalle"; ja ystävättärelleen Espanjassa kirjoittaa hän: "Si vous me voyez (hän oli silloin nuhakuumeessa) vous ne penseriez pas ä me marier avec les belles demoiselles dont vous parlez. On guérit de la grippe, mais ce dont on ne guérit pas c'est d'être vieux." Sitä paitse oli hänellä nuoruudessaan ollut onnettomasti päättyneitä yrityksiä tähän suuntaan, vaikka hän omain sanainsa mukaan, ei katsonut voivansa tarjota lemmitylleen niin suurta onnea kuin tämä olisi ansainnut ja luultavasti odotti. "Minulla ei ole rohkeutta eikä voimaa koettaa tällaista uutta elämän muutosta", kirjoittaa hän kreivittärelle. "Ainoa etu, minkä avioliitto minulle nyt voisi tarjota, olisi jonkunlainen lievennys sairauden kohdatessa ja etenkin sillä aina ikävällä hetkellä, jolloin täytyy tämä maailma jättää. Jos miettisin asiaa ainoastaan egoistin kannalta, ansaitsisi se ehkä jo tämänkin edun vuoksi harkitsemista. Mutta toisakseen on edesvastaus, vaimonsa huolestaminen ja hänen päiviensä turvaaminen miehen kuoleman jälkeen kauhistavaa. Kun minulla oli kissa, leikittelin minä mielelläni sen kanssa, mutta kun sen tuli halu juosta kattoja pitkin narttuja katselemaan tai rottien perään kellariin, epäilin minä, että tokkohan minulla oli oikeutta pidättää se luonani omiksi huvikseni. Paljo suuremmalla syyllä tekisin itselleni tämän kysymyksen, jos se koskisi naista". Mies, jolla on tällaiset periaatteet, on ehdottomasti vanhanpojan elämään tuomittu, niin tyypilliset ne ovat. Ja samoin kuin monet muutkin naimattomat poikamiehet pitävät lapsista, samoin Mériméekin. "Minä olen liian vanha naimisiin mennäkseni kirjoittaa hän rva Seniorille 5 p. maaliskuuta 1855 mutta minä tahtoisin mielelläni pienen tyttösen kasvattaakseni. Olen usein miettinyt ostaa lapsukaisen joltakin Espanjan mustalaiselta, jott'en, jos kasvatukseni kävisi huonosti, luultavasti saattaisi onnettomammaksi tätä piskuista olentoa, jonka kasvatikseni ottaisin. Paha vain että mustalaiset ovat niin kovin tummia ja että heidän tukkansa on sydenkarvainen. Miks'ei teillä ole pientä kultakutrista tyttöstä minulle luovuttaa?" kysyy hän lopuksi. Samaa mieltä ilmaisee hänen kirjeensä kreivitär de Montijollekin: "Tahtoisin mieluummin, jos olisin varma siitä, että jätän jälkeeni jotain, pienen tyttösen kasvattaakseni häntä parhaimpani mukaan, mutta ja tässä näytäkse taas epäilijä oikeassa karvassaan sekin on niin vaarallista leikkiä". Minkä vuoksi se on sitä, ilmaisee eräs hänen kirjeensä rva Seniorille: "mais il pourrait bien se faire que le petit monstre, après quelques années, s'amourachât d'un chien coiffé et me plantât l

"Je suis de ceux qui goûtent fort les bandits, non que j'aime

«Siitä varjelkoon meitä laupias... Me ringrazia carissima sorella! Sisko kulta me... Aber, aber .. charmante Gabrielle, ihastuttava Gabrielle! pisarainen portviiniä tekisi teen vieläkin voimakkaammaksi, tekemättä minua tuommoiseksi kurjaksi olennoksi, jota Louise niin pelkää. Kiitos, pikku siskoni! Fermez les yeux oh Mahomet!

Mériméestä on myöskin varmaa "que personne ne sait ce que veulent dires les bases du traité" ja että "la guerre n'a pas produit un grand résultat". Hänen mielestään kursailtiin vallan turhanpäiväisesti paavin kanssa; hänelle olisi pitänyt panna kova kovaa vastaan ja pakottaa hänet myöntymään Itaalian yhdistymistuumaan.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät