United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli hänellä pieni kotiapteekkikin, jossa hän hiukan "puoskaroitsi"; useita oli hän parantanut rohdoilla ja hauteilla, tai ehkä ennemmin hellällä avulla ja lohdutussanoilla. Ja kunnioitusta Katri kyllä itselleen saavutti; hyvä ja lemmekäs hän tosin oli, mutta saattoipa myös toisinaan olla jyrkkä ja suorasuinen. Voi sitä ihmistä, joka velvollisuutensa laiminlöi ja hulttiomaista elämää piti!
Kun Matti syntyi maailmaan, Niin isä, äiti naurahteli; Kun Matti muutti Manalaan, Jo koko kylä riemueli. Hautakirjoitus. Sivals taas tuo Tuonen miekka; Kaatui multaan kirjaniekka. Hän, jos kuka elämässään, Tunsi kaikki neljä ässää. Werraton autuus. "Miekkoset nuo kukat," näin pakis ylkänä lemmekäs Kalle, "Kaatua kuolla he saa, sulo Liisa, sun kenkies alle!"
Eikös oksaa, kuihtuvaa Kevät herättele, Eikös jäätä koleaa Lämpö sulattele! Eipä haavaa tuskaisaa, Jot' ei Hän voi parantaa, Hän, mi kasvun antaa, Meistä huolen kantaa. Nuku, silmä lemmekäs, Helmaan äidin, hellä, Nuku Luojan turvihin, Heräät keväellä. Nuku, lapsi viatoin; Taivaan Isä verratoin Antaa lempeyttä, Kristus terveyttä.
Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa, Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa, Kivet, anturat vaan salamoi. Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui, Peli vinkui ja vonkui ja soi. Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla Ja hälveni pensaikkoon. Ja louhikko kangas se leikistä raikui, Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui.
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs, Mi valko-olkas paljastat houkuttain, Sa suotta viehkees hymyin näytät Mieltäni vain meri aava hurmaa. Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön; Vain tuulten huohuntaa ma kuulen, Aaltojen taistohon halaan luotas,
Nyt nurmi peittää, haudan yö Ylämaan Meerin armaan! Oi, kalvas nyt on rusosuu, min hehkuun suukot painoin! Ei säihky enää silmät nuo, joiss' asui puhtaus kainoin! Jäi tomuks sydän lemmekäs ja kätköön paaden harmaan, mut säilyy muisto sielussain Ylämaan Meerin armaan! Meerille taivaassa.
Sä etsit, löysit, solmesitpa liiton, Sait toisen puolen omaa itseäs, Ja töihin, toimiin innostusta siit' on, Kun vastaan tuikkaa silmä lemmekäs. Ja lepo, rauha, joka tähän asti Juur harvoin löysi tietä ovelles, Nyt sydämessäs asuu vakavasti, Ja huvimajan laatii povelles. Ain' elon kenttä sullen vihannoikoon, Ja hedelmiä kantakohon myös! Ja iltakello suloisesti soikoon.
Signe tuli vähää myöhemmin ja kun Bård nyt näki hänen, näytti tämä tuossa talonpoikaisessa puvussaan ja hiljaisuuteen taipuvassa ujossa luonteessaan hänen mielestään perin vähäpätöiseltä olennolta; mutta Gunhilda oli komea ja uhkea, kuin "ritari-impi" laulussa, ja sen lisäksi vielä niin lemmekäs ja hehkuva.
Niiden varjossa mä hyppelin ja leikittelin iloisena lapsena, kun kaikui mun korviini ääni, kaikui läpi tuulen liepeän virran, huudellen Leaa, Leaa ja Leaa taas. Ken huuteli siinä? Kenen oli tämä suloisesti helisevä ääni? Ah! silloinpa emoni lemmekäs sisar, nainen mustakiharainen ja hehkuva kuin punertava ruusu, lähestyi, huudellen lempilastaan.
Ja huomaa, Hanna Kuin kuningatar lemmekäs hän katsoo Päin Kuuselaan, ja hymyileepi sille Taas Kuusela kuin jalo kuningas; Mut miksi toki, koska itse luonto Näin lempeen kehoittaapi, miksi toki Ne kaksi, hallitsijat kartanoin, Näin vimmatusti toinen toistaan vainoo? HANNA. He eivät näe vihans pimeydess' Kuink' ihanaa on ystävinä elää.