United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tahdot koettaa syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin saat nähdä, että pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä ilolla ja innolla sekä tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon tehtaan, jossa teet työtä. Mutta missä sinä asut?" "Minä asun leipuri Koskelinilla Nivalan Leenan kanssa." "Hyvä.
Täällä sitten rupesin leipojan oppiin. Oppikontrahti tehtiin valmiiksi ja viideksi vuodeksi olin minä sidottu mestarini taikinapyttyyn. Viisi vuotta, arvatkaa! Mutta kovasti erhetyin minä: ajattelin, että jokainen leipoja täällä osaa laittaa Viipurin rinkeliä. Kuitenkin oli mestarini ainoastaan tavallinen leipuri. Viisi vuotta kului jauhotuiskussa.
Varhain seuraavana aamuna läksi matkaseurueemme rautatien asemahuoneelle. Kalle ja Frits kantoivat arkkua, Witt ja Swart kantoivat eväitä. Nyt oli vaan kysymys, mitä rautatietä heidän piti matkustaman. "Kas", sanoi Swart "tässä asuu leipuri, ne ihmiset nousevat tavallisesti varhain aamusin. Minä menen sieltä kysymään".
Leipuri vapisi kuin haavanlehti, sillä hän tiesi loppunsa nyt tulleen, ja vastustelematta hän otti esiin kuningas Mahmudin vankilan avaimen. Visiiri kiiruhti heti alas ja avasi kellarin oven selkoselälleen. Seuraavassa hetkessä hän sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä, ja he itkivät molemmat ilosta onnellisen pelastuksen johdosta.
Maksa niillä leipuri ja aptiekari; ja huomenna varhain kello 9 menet isän John luokse, kerro hänelle onnestamme, ja rukoilen minä häntä hyvin useasti tulemaan sinua katsomaan. Huomen-iltana saat jo minulta kirjeen. MARIA. Etkös tahdo ripustaa ympärillesi päällys-nuttusi, yöt ovat kylmät? MARIA. Mitä se on? Mintähden olet niin hämillä? ERNST. Se ei mitään anna minua. Kaapi on tyhjä!
Mutta kun leipuri oli kovin kiihkeä ja käski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nähnytkään niin kaunista mattoa kuin hänellä oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin halusi nähdä sitä, sillä muistuttihan se hänelle rakasta herraansa ja kuningastansa, jonka hän luuli ainaiseksi kadottaneensa. Anna miehen tulla sisään, sanoi hän, niin saamme nähdä mitä hänellä on!
Jyväin hinta oli noussut kymmenen piasteria ja pahansuovat ihmiset väittivät sitä Omarin syyksi, joka oli pannut allensa kaiken jyvävaraston. Väestö oli kiukustunut ja erittäinkin oli kaksi miestä jotka ylen kiivaasti puhuivat tästä asiasta: toinen oli tuo teurastaja jolta nenä oli puhki pistetty, toinen leipuri jolla ei ollut enää kuin yksi korva.
Kirkon ympärillä oli kiviaita, joka yhtyi kahtaalta tapuliin, niin että ovi sen holvin alatse oli samalla porttina kirkon pihalle. Vähän matkaa kirkosta oli pappila ja sen ympärillä pienoinen kylä kalastajatupia, pari kauppapuotia ja leipuri. Kirkon takana ylinnä muita oli kalliolla luotsimaja ja sen riuku ja tullipäällysmiehen asunto.
OORTTA. Lohdutamme itsemme sillä, että sinä puhut siihen siaan kaikkein edestä. Eikö sanomalehdissä ole mitään uutta? On. Berliinissä on tapahtunut hirveä murha, eräs leipuri on paistanut vaimonsa rakastajan. RIIKKA. Sehän on kauheata! LIISA. Luenko sen ääneen? Lue, lue.
"Ja ryytikauppias, leipuri?" "En tiedä ihan varmaan, kirjoita kolmekymmentä frankia. Sitten ei ole enään mitään." Mathieu laski yhteen. "Se on yhteensä kuusikymmentä kaksi frankia. Kuusikymmentä kaksi frankia pois kolmesta sadasta, jää kaksisataa kolmekymmentä kahdeksan frankia jälelle.