United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi. Visiiri seisoi ihmeissään, ja kokki astui varovaisesti lieden ääreen veitsi kädessä. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko hän koskea kaloihin ja kysyi visiiriltä neuvoa. Käännä vaan, sanoi visiiri ja asetti kätensä suojelevasti pannun yli, jotta kalat eivät voisi päästä karkuun.
Tahtoisin mielelläni saada hänestä tarkempaa tietoa. Palaa takaisin, sano hänelle, kuka olen ja käske hänet huomenna iltapuolella palatsiini puheilleni." Visiiri palasi sokean luo ja ilmoitti hänelle kalifin käskyn. Seuraavana päivänä saapui sokea mies palatsiin ja hän vietiin kalifin eteen. "Mikä on nimesi?" kysyi kalifi. "Baba Abdallah", vastasi sokea.
Sulttaani, visiiri ja kokki katsoivat ihmeissään toisiinsa. No, käännäpä nyt kalat! sanoi sulttaani, kun kokki seisoi pelosta vapisten veitsi kädessä, muuten ne palavat. Sekä sulttaani että visiiri koettivat käsillään varjella pannua, jotta kalat eivät pääsisi karkuun, mutta heti kun kokki kosketteli niitä veitsellään, hyppäsivät kalat korkealle ilmaan ja katosivat liekkeihin.
Hän alkoi tavata ja sommitella kirjaimia yhteen ja kun hän oli lopettanut lukemisensa, seisoi hän hämmästyksestä aivan jäykkänä. Siinä seisoi: "Seuratkaa miestä, joka tarjoo tätä mattoa! Hän on roisto, joka on vanginnut kuninkaanne kellariholviin." Visiiri ei kuitenkaan ilmaissut mielenliikutustansa, vaan käski maksaa sata sekiiniä leipurille kallisarvoisesta matosta.
Mutta kun leipuri oli kovin kiihkeä ja käski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nähnytkään niin kaunista mattoa kuin hänellä oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin halusi nähdä sitä, sillä muistuttihan se hänelle rakasta herraansa ja kuningastansa, jonka hän luuli ainaiseksi kadottaneensa. Anna miehen tulla sisään, sanoi hän, niin saamme nähdä mitä hänellä on!
Mutta kuinka kauan oliivit voivat säilyä? Jos täällä olisi oliivikauppiaita, niin voisimme saada sen tietää. Visiiri oli pitänyt tästäkin seikasta huolta, ja kutsuttanut useita oliivikauppiaita paikalle. Nämä astuivat nyt esille ja sanoivat olevansa valmiit lausumaan mielipiteensä. Kauemmin kuin kolme vuotta eivät oliivit voi säilyä, sanoivat he.
Leipuri vapisi kuin haavanlehti, sillä hän tiesi loppunsa nyt tulleen, ja vastustelematta hän otti esiin kuningas Mahmudin vankilan avaimen. Visiiri kiiruhti heti alas ja avasi kellarin oven selkoselälleen. Seuraavassa hetkessä hän sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä, ja he itkivät molemmat ilosta onnellisen pelastuksen johdosta.
Mutta sulttaani antoi kalat visiirilleen, ja visiiri vei ne keittiöön ja käski kokin valmistaa niistä maukkaan aterian. Kokki perkasi ja huuhtoi ne hyvin, pani paistinpannun tulelle ja paistoi ne voissa, niin että ne kiehuivat ja pihisivät ja näyttivät oikein maukkailta. Mutta juuri kun hän oli kääntämässä kaloja, avautui keittiön seinä, ja solakka, kaunis tyttö astui sieltä esiin.
Kylläpä poika ja hänen äitinsä hämmästyivät, kun niin suuri vieras, itse kalifin visiiri, astui heidän matalaan mökkiinsä, mutta heidän hämmästyksensä muuttui peloksi ja kauhistukseksi, kun hän käski pojan seuraamaan mukanaan kalifin palatsiin.
Hän kääri maton kokoon, otti sen kainaloonsa ja läksi heti visiirin luo, joka asui kuninkaallisessa palatsissa. Mutta tullessaan sinne oli koko hovi syvän surun vallassa, sillä rakastettu kuningas oli ollut kateissa kauan aikaa, eikä visiiri ensin tahtonut kuulla puhuttavankaan maton ostosta.