Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
On peltoni meri, sielt' leipäni saan, Siell' eloni pursi se keinuvi vaan. Jos purteni hukkuu Ja aalloille nukkuu, Niin pääsen mä taivahan satamaan. Hän oli pieni miehen alku, nelivuotias vain, mutta mies hän oli mielestään, pieni ja reipas. Tuttemuj oli hänen nimensä. Se nyt oli liikanimi vain; isä ja äiti kai tiesivät enemmän; semmoisilla miehillä on monta nimeä.
Semmoista uppiniskaista ja kiittämätöntä kasvattia, josta sitä paitsi ei ole mitään hyötyä, en enää tahdokkaan pitää luonani. Niin, ole hyvä vaan en minä sinua pidätä. Liisi. Olenhan minä sentään tehnyt työtäkin leipäni edestä ja voimieni mukaan, mutta kun en koskaan ole saanut kuulla mitään ystävällistä ja hyvää sanaa, niin työ on tuntunut minusta niin sanomattoman raskaalta ja vaikealta
Se on kovaa työtä minun ikäiselleni, kärsittyäni niin paljon maailmassa vaan minun kova työni on viatonta työtä. Minun ei ole tarvis kumartaa joka pennin edestä, jonka pistän taskuuni en ole velvoitettu ilmiantamaan, viekoittelemaan, vainustelemaan toisia ihmisiä tapettaviksi, ansaitakseni leipäni ja kootakseni siksi rahaa että kunnialla pääsen hautaan.
Minä olen tätisi, läheisin naispuolinen sukulaisesi ja sen vuoksi lankeaa osa syytä minunkin hartioilleni, sillä syyn juuret ovat kasvatuksessasi, sinä laiminlyöty tyttöparkani. Katsohan Liisa, kun minun vanhempani kuolivat aivan perättäin, olin minä köyhä tyttö, joka hellittämättömällä, huonosti palkitulla työlläni ansaitsin leipäni.
Se ei olisikaan ollut leikintekoa, jos rikas asiamies olisi mennyt uusiin naimisiin, ja jos hän edes olisi valinnut jonkun hienon naisen! vaan ei tällaista yksinkertaista halpaa ihmistä. "'Mitä nyt aijotte tehdä? kysyi vieras rouva, 'minä olen teille apuna neuvossa ja työssä. "'Niin, tänne en voi jäädä, mutta saanhan Jumalan avulla leipäni. "Kun tämän sanoin, alkoi oma, hyvä rouvani itkeä.
"No, sepä oli kummallista", ajatteli hän. "Enhän minä ole nähnyt tästä kenenkään kulkevan ohi ja joku on kuitenkin ottanut minun leipäni!" Leivänottaja oli pikku piru, joka oli sen varastanut talonpojan ollessa työssään. Ja sitten hän oli istuutunut pensaan taa kuuntelemaan, miten talonpoika oli kiukustuva, kiroava ja mainitseva perkeleen nimeä. Talonpoika ei ollut hyvillään.
Me itkimme kumpanenkin, sillä me rakastimme toisiamme, kuten veljien pitäisi aina rakastaakkin; mutta jäädä yhteen, emme nyt voineet. Jos olisin jäänyt kotiin, niin olisin saanut etsiä leipäni renkinä jossain likellä olevassa talonpoikais-talossa, jota ajatellessani tuumailin paremmaksi palvella kuningasta. Sven'istä erottuamme jatkoimme me matkaamme Tukholmaan.
Tunsin kovaa nälkää ja janoa ja etsin leipäni ja vesiruukkuni esille, jotka olin saanut eväiksi mukanani. "Olin ehtinyt tyydyttää pahimman nälkäni, kun kuulin hiljaista nakerrusta. Nousin katsomaan mitä tuo saattoi merkitä, ja huomasin, että jokin suuri elävä liikkui edessäni. Otin luun aseekseni ja seurasin sitä, mutta se pääsi aina livahtamaan edestäni.
Se toivo, että voisin ansaita oman leipäni, tuskin ilahutti minua enemmän, kuin se todennäköisyys, että saisin ansaita sitä vanhan opettajani johdolla; lyhyeltä, Agnes'in neuvoa noudattaen istuin alas ja kirjoitin kirjeen tohtorille, esitellen asiaani ja ilmoittaen, että kävisin hänen luonansa seuraavana aamuna kello kymmenen.
Voimakkaampana voisin sinua palvella, voisin ansaita leipäni työlläni niinkuin olen tehnyt viime vuosina! mutta nyt!» «*Nyt* .... antaudu sokeasti minun hoitooni! Minulla on kylliksi meille kummallekin. Sitten, kun olet voimistunut, tehkäämme työtä yhdessä!» «Hävitetty elämäni ... katkerat muistoni ... eivätkö ne tee mieltäni raskaaksi ja synkäksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät