United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhätippä laulusuulla Kieles Luojaa kiittää. Armahasi hempeyskö Sulon sulle kantaa, Vai tuon lehdon viileyskö Ihastusta antaa? Miks' en saattais minäkin näin Laulaa linnun lailla; Vei tieni vaikka minnepäin, Mitä oonkaan vailla? Kai'u toki kanteleeni, Kai'u hartahasti Ihanuudest' isänmaani Kuolohoni asti! Lintunen. Lauloipa pieni lintunen Peitossa hongikon.
Aino silloin riistää ristit rinnoiltansa, helmet kaulasta karistaa ja jättää ne maalle maan hyviksi, lehtohon lehdon hyviksi sekä menee itkien kotihin. »Kuinka kaunis tämä runon kohta!
He tulivat vihdoin erääseen runsaasti ja ihanasti viheriöitsevään banaanilehtoon, joka takana olevaa tummaa aarniometsää vastaan näytti vielä suloisemmalta ja miellyttävämmältä. Tämän lehdon kohdalla rannassa nähtiin sadoittain miehiä ja vaimoja seisomassa ja istumassa, uteliaasti katsellen lähestyvää veneistöä. Eräs veneensoutajista huusi "Sennenneh" onnellisella vaikutuksella.
Kun kuljen kotikankaitain ja astun syntypaikoillain, niin luonto kaikki kasvineen ja lehdon linnut lauluineen ne mua tervehtii. Tuo mätäs pieni nukkapää, tuo kivi huutaa: etkö nää! Mä olin ennen pöytänäs ja lehto leikkikenttänäs sun poikapäivinäs. Ja koivut, lepät lehdikon ne kuiskaa: kas jo tullut on tuo armas kasvinkumppali, hän seurassamme soitteli suloiset suvensa.
Mutta soitto ei riemuna soi, vaan katumusvirtenä syysillan hetkellä huokaa; synkeenä näät kodon hallasen lehdon ja pilvessä taivaan kannen. Mutta pilvien peitto jo aukenee ja tuomiotorvi kaikuu. FOKAS. Kuinka tiedät tämän? KONRAD. Minä olen tietäjä. FOKAS. Se olet sinä, minä tunnustan sen nyt ja uskon mitä sanot, uskon järkähtämättä. Sano siis mitä merkitsee tämä uneni.
Vastaisen ai'an vieno auerpilvi Elosi huolet kaikki hunnutkoon, Keväisen aamun hellin tuulenhenki Unelmas untuvaiset varjelkoon? Toiveesi hennoimmatkin helpehyiset Syksyisen hallan öiltä säilyköön, Kirkkaana lehdon lähteen silmän lailla Sekeinen sielus taivas päilyköön!
Vastaisen ajan vieno auerpilvi elosi huolet kaikki hunnutkoon, keväisen aamun hellin tuulenhenki unelmas untuvaiset varjelkoon? Toiveesi hennoimmatkin helpehyiset syksyisen hallan öiltä säilyköön, kirkkaana lehdon lähteen silmän lailla sekeinen sielus taivas päilyköön!
MENENIUS. Ihan noin jos puhut, Niin voitat kaikkein sydämmet; kun pyydät, He anteeks antamaan on yhtä valmiit Kuin tyhjää juorumahan. VOLUMNIA. Neuvoon suostu; Vaikk' arvaan kyll', ett' ennen vihamiestäs Tulehen seuraisit, kuin lehdon varjoss Imartelisit häntä. Kah, Cominius! COMINIUS. Turulta tulen; luja puollus teille Nyt tarpeen on, jos tyyneys ei tai pako Pelasta teitä: raivoissaan on kaikki.
Tuli hieno herrasjoukko salon sinisen siimeksehen, näkivät vierivän purosen, haastelivat haavemielin: »Katso, kaunista puroa, kukkarannoin rientävätä, kuinka sen kuultava vesi on, kuinka armas aallon päily keskellä kesäisen lehdon, salon sinisen siimeksessä.» Haastelivat haavemielin.
Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään Hän loistamaan läks toista maalimata!