Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kaikki se itsetietoinen tyytyväisyys, jonka suosio sai hänen kasvoihinsa ilmaantumaan, katosi heti, kun hän aloitti jälleen soittonsa. Ja viimeisessä kappaleessa lauloi hänen viulunsa kieli alakuloisimmin; se värisi niinkuin hylätty, rakkautta turhaan janoava ihmissielu. Mistä hän oli saanut nuo tunteensa? Mahdotonta oli, että tuo poika olisi itse jo ennättänyt kokea semmoista syvää kaihoa!
Ja harakka nauroi ja närhi kiljui: "Se on oikein, se on oikein!" Ja heidän ajaessaan ulos metsästä, istui varis puun oksalla rääkyen: "Hurraa, hurraa! Vanha ukko Swart, sinä narratuksi tulit, ukko Swart!" Ja orapihlajapensastossa tien vieressä lauloi rastas. "Se hyvää teki! Se hyvää teki!" Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille: "Ukko Witt, taskukellosi jäi orapihlajapensastoon, uhhuu! ukko Witt!"
"Ei, annetaanpas sille toinen nimi, ja tiedätkös mikä? Helkkyhepo". Ja tuon soman valssin säveleillä lauloi nyt Johannes yhä vaan tätä yhtä sanaa: Helkkyhepo! Helkkyhepo! ja Avojalka lauloi joukkoon, ja juuri nyt, kun eivät he laulaneet sanoja, jotka jotakin olisivat merkinneet, oli heidän ilonsa puhdas, täydellinen, rajaton; heidän sopi panna siihen kaikki riemut soimaan.
Niin illan suussa kaikki mielissänsä Ylisti Luojaa yhdestä he suusta, Mut Halli parka tietänyt ei muusta, Kuin katseli ja huiski hännällänsä. Ja silloin Luojaa kiitti metsät, vuoret, Siell' enkeli ol' loistava kuin päivä Herralle virttä viemään ennättäivä, Nyt jota lauloi vanhat sekä nuoret.
Aurinko oli vastapäätä, kelmeänä, vetisenä, säteetönnä, mutta ilma näytti kaikkialla palavan; tulen liekit kiemurtelivat kaikkialla. Edessäni seisoi korkea haapa, sen lehdet kahisivat vavisten ja tulenkipunoita sinkoili siitä kaikkianne. Sen oksalla istui suuri musta lintu. Se katseli minua tulisilla silmillään ja lauloi elottomasti ja kumeasti myrskyn vinkuessa ja liekkien sähistessä yltympäri.
Emilien rakkauden janoinen sydän ei voinut, kuten näemme, huolimatta »tuon ainoan» läsnäolosta, olla tuntematta voitonriemua siitä, että myös eräs toinen lauloi ainoastaan hänelle. Sellainen hän oli. Enemmän enemmän, aina vain enemmän!
Nytkin siellä isä kotona leikkii Marin kanssa ja ikävöipi häntä... Ja äiti siellä kutoo sukkia... Niinhän se oli aina iltasilla, että äiti kutoi sukkia ja isä leikki heidän kanssaan ja sitten soitteli kannelta ja lauloi. Vaan milläs se nyt soittaa, kun kannel on täällä sedällä, tuossa sedän kaapin päällä. "Viedäänkö setä tuo kannelkin kotia?" "Mitä sillä siellä?" "No että isä soittaa."
Niin hän lauloi lapsellensa; eikä kantele niin heleästi helise kuin hänen äänensä silloin sunnuntailakeassa tuvassa.
Lauloi ennen laululaumat, Sulomielin soittelivat
Kun minä lähestyin häntä, kuulin jonkun laulavan niin hienosti, niin kauniisti, ja auran aisain välistä välkkyi jotakin. Entäs sitten? Niin se välkkyi kuin valkea. Kun ajoin lähelle, niin huomasin, että hän oli kiinnittänyt auraansa viiden kopeekan vahakynttilän; se paloi vaan, eikä sitä tuulikaan sammuttanut. Itse hän käveli uudessa paidassaan auran jälessä, kynti ja lauloi pyhiä virsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät