Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
Minkätähden muuten olisimmekaan saaneet niin paljon tietää tuosta pitkästä rakkausjutusta Kaarle Viktor Bertelsköldin ja porvariskuninkaan tyttären, Ester Larssonin välillä? Minulla ei ole mitään tätä nuorta ylhäistä herraa vastaan, vaikka olikin epäkristillistä ottaa henki ihmiseltä siellä Espanjan ravintolassa Hornin tullin ulkopuolella Tukholmassa.
Ja kun ihmiset istuivat kokouksissa, niin heidän kasvonsa vallan jäykistyivät hämmästyksestä, niinkuin he olisivat nähneet luonnonilmiön, kun he kuulivat lautatarhanhoitaja Larssonin, sahan entisen pölkyn-asettajan, jonka muinoinen työ oli painanut kulumattoman jäljen hänen tapoihinsa ja liikkeisiinsä, naama tyytyväisyydestä loistaen, se ei lie ollut niin aivan puhtaasti hengellistä laatua, lausuvan: "Niin, rakas veljemme Falkenstern antoi meille äsken kalliin todistuksiin" j.n.e.
Vahakynttilät paloivat hopeisissa jaloissaan, ja kreivi, joka näkyi odottavan jotakin vierasta, katsahti tuon tuostakin kelloon. Jokohan se vanha susi vainuaisi vaaraa? sanoi hän itsekseen. Mutta kaksoisovet avattiin, ja kamaripalvelija ilmoitti valtiopäivämies Larssonin. Kreivin otsa kirkastui, ja hän virkkoi "astukaa sisään."
Salin aukinaisen oven kautta näki hän oman poikansa, jonka hän luuli olevan kaukana Norjassa, seisovan Ester Larssonin vieressä, jota hän piteli kädestä, näyttäen kuulumattomin sanoin kehoittavan häntä rohkeuteen ja toivoon. Sinäkö täällä! huudahti kreivitär, unohtaen kaiken muun ja luullen näkyjä näkevänsä.
Myssyt ja hatut näkyvät olevan yhtä hyviä! sanoi Perttilä ylenkatseellisesti. Voi onnetonta isänmaata! Mieli harmia kuohuen meni Joonas Perttilä sukulaisensa, porvariskuninkaan pojanpojan Tuomas Larssonin luo, joka edusti Vaasan kaupunkia Grönbergin kieltäydyttyä siitä toimesta.
Bertelsköld heittäysi näet vuorostaan Gastin kimppuun ja tempasi hänet pois, niin että leveät olkapäät rutisivat. Nähdessään joutuvansa allekynsin koetti Gast syöstä itsensä ja Larssonin yhtähaavaa mereen. Vanhus olisi ollut hukassa, ellei Bertelsköldin väkevä käsi juuri Larssonin kaatuessa olisi temmannut häntä takaisin kallistuvaan veneeseen.
Larsson mainitsi siitä minulle ja kysyi, enkö tulisi sinne mukaan, mutta Rbg:t olivat jo pyytäneet minua ennen. 'Tänne ei tule ketään muuta', sanoi Fredrika ja tuumasi, että hän ja minä istuisimme hänen huoneessaan, jossa minä kuulisin soiton kuitenkin. Minä kiitin ja suostuin. Mutta se ei suinkaan ollut isännän eikä Larssonin mieleen, vaan minun piti tulla sisälle.
Sitä tuskin luulen teidän tarvitsevan pelätä vastasi kreivitär hymyillen. Tahtoisiko Bergflykt sitten ennemmin, että tyttö olisi köyhä? Tahtoisin kuin tahtoisinkin, vastasi puutarhuri. No niin. Sanokaa suoraan, Bergflykt: tahdotteko Ester Larssonin vaimoksenne? Puutarhuri hypisteli hylkeennahkalakkiaan ja vastasi sitten miehuullisesti: Tahdon.
Hän mietti jo keinoa, miten pääsisi pulasta, tarvitsematta sen enempää nöyrtyä. Mitä te oikeastaan tahdotte? kysyi hän jälleen tyyntyneenä. Miehet katselivat toisiaan. Isäntä on väärässä, sanoi viimein muuan rohkeammista. Isäntä on loukannut Meriä syyttömästi, isäntä on käskenyt heittää Larssonin pellolle ja lyönyt Simoa. Isäntä on väärässä. Meri, tule tänne! Meri tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät