Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Toisen, 22-vuotiaan Matin, oli määrä ottaa hoitoonsa Isokyrössä oleva maatila, perintönä isän orpanan, kadonneen Tuomas Larssonin jälkeen, ja nuorin, Bertel, joka oli vasta 15-vuotias, oli käynyt koulua Tukholmassa ja aikoi antautua opinteille, niin pian kun taas saataisiin yliopisto Turkuun.
He sanovat: tuo turhamainen, halveksittu porvarin tytär odotti vain tätä tilaisuutta, kietoakseen jälleen tuon ylhäisen hovimiehen verkkoihinsa. Kas, tuolla menee kreivitär Larsson! huutaisivat hovin pilkkakirveet. Larssonin tytär kreivittärenä! Uskokaa minua, teidän arvonimenne ja minun nimeni sopivat yhteen niinkuin punaiset ruusut kuusen kaarnaan. Se ei kelpaa.
Larssonin ison pihan takana, joka melkein aina oli täynnä talonpoikia, hevosia ja kuormia, oli vähäinen puutarha, niin kaunis ja hyvästi hoidettu, että se oli ainaisena ilon aiheena kaikille kukkia rakastaville. Tämä puutarha oli kokonaan Ester Larssonin laittama, ja juuri täällä oli hänen tapansa levähtää talouden ja äreän isänsä hoidon aiheuttamain huolien lomassa.
Larssonin perhe ei siis tänä päivänä voinut odottaa kaupungin virastoja, eikä edes ketään muuta kuin oman suvun jäseniä; mutta juuri suvulle oli tämä päivä tavallista merkillisempi.
Kreivitär rakasti sinua kuin omaa lastaan; hän olisi niin mielellään toimittanut niin, että olisit voinut pelastaa vanhan Tuomas Larssonin puutetta kärsimästä.
Kuukauden keskipalkoilla alkoi kreivi liikkua ulkona, ja Loviisan päivänä, elokuun 25:ntenä, kuningattaren nimipäivänä, koristettiin Vaasan prinsessa morsiameksi. Sinä päivänä olivat kaikki paikat vihreiksi lehditetyt ja kauniisti koristetut Larssonin talossa.
Samassa tuli Sten Larsson naapurin vaimon seuraamana, tuoden kahvipannun, sokerin ja kerman, ja kupit kaadettiin kukkurapäisiksi. Vaikka Gabriellesta juominen ei tahtonut ollenkaan käydä, niin hän Robertin vuoksi voitti vastahakoisuutensa, ja joi niin innokkaasti, että Sten Larssonin ystävälliset silmät säihkyivät ilosta.
Melkein kaikki Bertelsköldit ovat olleet riidassa Pohjanmaan kansanvaltaisten kanssa. Itse olin tuskin jalallani tänne astunut, kun jo hevoseni joutui erään pienen villikkotytön Larssonin käsiin... Larssoninko? Toivotan onnea; minullakin on ollut kunnia tutustua muutamaan heistä. Mutta tule, katsokaamme, vuotavatko Korsholman lähteet muutakin kuin kaivovettä...
Oli lauantaiaamu ja juuri sama aamu, jolloin kreivi Bertelsköld ja hänen ratsupalvelijansa muutamia tunteja aikaisemmin harhailivat Vähäkyrön metsien sumussa. Erinäiset esteet olivat viivyttäneet Larssonin lähtöä. Jokin muodollisuus oli laiminlyöty maaherran passia hankittaessa, ja valtiopäivämiehen valtakirja oli ollut vailla tarpeellisia allekirjoituksia.
Vihdoin hän näkyi huomaavan että joku seisoi hänen luonaan: hän tyyntyi samassa, kiintyi toiselle sivulleen ja kiinnitti Robertiin pitkän, hämmästystä ilmaisevan katseen. Robert istahti vuoteen reunalle ja puristi käsiensä välissä hänen toista kättään. "Hyvää iltaa, Larssonin emäntä", sanoi hän tyynenä, ystävällisesti hymyillen, "ettekö tunne minua?"
Päivän Sana
Muut Etsivät