Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Seuraavana päivänä olivat kaikki Lappalaiset kadonneet ja kaksi päivää myöhemmin saapui nuori pariskunta Garnäsiin, jossa Inkeri avosylin otti heitä vastaan. Vuoden kuluttua vietettiin Garnäsissä häitä. Altenin kirkko, jossa Laila ja Antero Lind vihittiin oli täpösen täynnä Lappalaisia, Suomalaisia ja Norjalaisia.
Sinne olivat menneet viimeiset Karjalan lappalaiset ja vieneet haltijansa ja salatietonsa, jotka Panu oli aikonut heiltä heidät viimeiseen mieheen hävittämällä anastaa. Kovin oli keskeneräisesti päättynyt kauan haudottu hanke. Sinne menivät! Sinne olivat menevätkin ... näytetään tietä taipaleella!
Pulkat ja kärriset kiitelivät ja kimpoilivat ja hillimättömimmästi kiepsahtelivat puolelle ja toiselle, kumohon keiskahtivat ja taas kääntyivät oikealle tallallensa, samalla kun lappalaiset hilpeä luonteisina ajoin istuivat pohjalla, toisin taas ratsastivat perälaudan syrjällä ja toisinaan taas seisoivat suorina rekilöissään.
Lappalaiset pitävät paljo pyöreästä muodosta; aurinko on pyöreä ja lappalaiset rakastavat aurinkoa. "Sä arvelet niinmuodoin, ett'ei täällä tule mitään sielun ravintoa." "En, sit' en tarkoita." "Mitä tarkoitat sitten, rakas lukkari?" "No sitä, ell'ette, jonkun vanhan ystävän kanssa tahdo tulla yhdessä rukoilemaan, niin voittehan sen sitten jättää."
Mutta kun poika nyt noin kokonaan omauntui isällensä viimeisenä iltana, minkä hän vietti kotonansa, riensivät hänen ajatuksensa ihmeellisesti ikävöiden tuon tuntemattoman, kadonneen äidin luo, sen äidin, jot' ei hän voinut muistaa, ja jot' eivät lappalaiset koskaan nimittäneet, luo sen äidin, joka vuotten kulull' oli muuttunut yhdeksi sen ikävöimisen kanssa, jota hän kantoi tuntematonta, "tuot' ulkon' olevaa" kohtaan, jonka hän olemass' olevan tiesi.
Nytpä tiiän tämän tietoni lisäksi, Turjan on ollut tunturissa emon auringon asunto ennenkuin Kalevan miehet päiväkultamme varasti. Siellä tunturin sisässä päivän kullat, kuun hopiat monet on jälellä vielä. Siitäpä sininen sähkö tuiman tunturin laella." Lausuit kurjat lappalaiset: "Oi on ukko, kaunis ukko, Repo, tietäjä tosien, tule meille tuntijaksi, pääy päivän päästäjäksi.
"Mutta sittenhän ei täällä mitään sielun ravintoa tule." "Kyllä, kyllä, sitä tok' tulee." "No, mutt' annatteko sitä silloinkin, kun ei ketään saavu sitä saamaan?" "Onpa kuitenkin yksi sanonut tahtovansa tulla." "Ja tämän ainoan tähden aiot sinä todellakin pitää kokonaisen sielujen ravitsemissaarnan. "Aivan, niin aion minä." Lappalaiset pärähtivät hillimättömään nauruun.
Muutamia viikkoja senjälkeen, kun Andreas Thorsenin vaimo jätti miehensä, olivat jotkut lappalaiset nähneet Ainan talvikäräjillä Karasuannossa; tässä katosivat jäljet, eikä niit' enää löydetty. Monet kesät, talvet kului, mutta hänp' ei tullutkaan. "Kyllä hän viimein tulee," sanoi Andreas Thorsen, "hän ei saata olla tulematta, hän tulee varmaan."
Mikkokin oli juovinaan, vaan ei kuitenkaan siitä likaisesta kattilasta hernettäkään ottanut suuhunsa, nieli vain tyhjää, ja tuokion perästä kattilan maahan laskettuaan sanoi: Eipä uskoisi, että vesi maistuu noin hyvältä. Lappalaiset rupesivat nyt Aarolta kyselemään, onko heitä miehiä kuinka monta, missä ne ovat ja mistä se raja tulee tällä kohdalla kulkemaan.
Kirkko oli täpö täynnä lappalaisia, mutta kun pappi astui alttarille, ilmoitettiin samalla, että kirkkotulkki oli tullut äkillisesti kipeäksi. Mit' oli nyt tässä tehtävä! Pappi ei tainnut sanaakaan samiskaa, eivätkä lappalaiset ymmärtäneet ainoatakaan norjankielistä sanaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät