United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Istuin kerran illan suussa luona lammen päilypinnan, käkö kukkui rannan puussa riemut, kaihot nuoren rinnan, mieli muita mietti, kutoi, aalto paistoi aurinkoinen kohahtipa korpi, putoi multa kultakuontaloinen! Katoi syviin sydänvesiin; mennessään vei mieleniki, sielt' ei enää nouse esiin mulle elämässä iki.
Läksin astumaan lammen toista rantaa ja vihdoin, melkein lammen päässä, pienen lahdelman rannalla, litteäin ja taittuneiden, hallavain ruo'onkorsien keskessä näin suuren, harmaan möhkäleen. Tähystin tarkemmin: siinä oli Harlow. Siinä hän istui paljaalla maalla, jalat allaan, lakitta päin, pörrötukkaisena, saumoilta ratkennut liinainen takki päällä.
Tämä jo koski Reitun omalletunnolle, niin että hän kesken syönnin pisti hatun päähänsä ja lähti semmoista kyytiä lammen rannalle päin, että siinä näyttiin jouduttavan. Vene kiiti lammen ylitse kiireesti ja suoraan, ei se nyt kieroillut. Ennenkuin muut osasivat aavistaakaan, viilsi se takaisin rantaan, ja silloin oli viinan puute loppunut.
Ja joka aamu kulkivat lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja leikkivät lammen rannalla, niinkuin näemme heidän tänäänkin tekevän, mutta nytpä kuulahtivat he, kuuluupa ääni, joka ei ole tavallista tähän aikaan vuotta: käki Sysi-Matin tuvassa kukkui kahdeksan kukahdusta. "Nyt on aika lähteä kouluun", sanoi Amrei ja läksi veljensä kanssa kulkemaan nopeasti puiston kautta kylään takaisin.
Talon wäki, semminkin lapset, rakastuiwat minuun hiljaisen luontoni ja siiwon käytökseni tähden ja usein he kummasteliwat minun suru= ja umpimielisyyttäni. Niinkuin jo mainitsin, olin talossa kolme wuotta. Silloin rupesin rakentamaan mökkiä erään kalaisen lammen rannalle; wäliin olin kylässä työssä, ansaitakseni ruokawaroja, sillä nyt jo sain palkkaakin, wäliin rakensin mökkiäni.
Useasti lammen rantaan kalvas herra astelee. Astuu kerrankin, niin näkee kuinka Silja uiskelee, Kuinka viitahan hän juoksee eikä huomaakaan, Että herra viidakossa väijyy piilossaan. Hovinherr' on paljon nähnyt, matkustaja monen maan, Vaan naiskuvaa viel' ei moista, neitsyeinnään, puhtainnaan. Niinkuin ihmiseksi luotu salon kauneus, Josta puuttuu himon liekki, vaan ei armaus.
MUUAN VANHUS On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi: Kyllä olemme nyt alasti riisuttuja joka mies. Osottaa kädellään: Katsokaa noita vesiä ja vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin hornan tulisen lammen partaalla! ENSIM
Vaihteleva kuin taivas tuulisena päivänä oli koti-onni pappilassa, ja semmoista oli se ollut pitkin talvea. Silloin sattui tapaus, joka sai asiat uudelle kannalle. Oli kevät. Koivut olivat hiirenkorvalla, ja nurmet vihannoivat. Eevi istui lempipaikallansa lammen rannalla.
Niila Makkarainen sanoikin kerran: "Kuulehan Pekka, meidän täytyy rakentaa toinen tupa lisäksi; eihän tässä tuvassa ehdi saada lihoja kuivatuiksi ja savustetuiksi." "Niinpä kyllä, olen minäkin sitä ajatellut. Sen tuvan rakennamme lähemmäksi vuorta tuonne lammen rannalle, jossa sinä keihästit sen suuren mustan karhun, ja se tupa olkoon sinun ja sinne sinun pitää asettua asumaan.
Pian pojat haukkasivat aamiaista, minkä jälkeen heti lähdettiin seuraamaan ilveksen jälkiä. Kuljettiin poikki rämeiden ja kankaiden, yli kivien ja kantojen, halki vuorien ja laaksojen, kunnes tuli selvä päivä. Silloin otusten jäljet näkyivät menevän pienen lammen poikki, jonka toisella rannalla kohosi jyrkkä, lehtorinteinen vuori.