United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on rautatien kuningas, pörsi-prinssi, mies, jonka laivat neljänkymmenentuhannen hevosen voimalla viiltävät Newyork'in vesiä. Hän tarvitsee kauniin, loistavan ja ihastuttavan vaimon järjestämään ja kaunistamaan kotiansa ja nyt hän on Evan jalkojen edessä, sillä Eva sitä ei voi kieltää on tähän aikaan etevin kaunotar seuroissamme.
Maammoni matikkalehmät Rengillehen riutukohon, Kapallehen kaatukohon, Maitoaikana parassa. Veljeni isoiset ruunat Valjahinsa vaipukohon, Länkihin läkähtyköhön, Veentäaikana parassa. Siskoni sinervät uuhet Vuonihinsa vuotukohon, Kaotkoon karitsoihinsa, Villa-aikana parassa. Sulhon laivat matkatkohon, Tyynelläki, tuulellaki, Myötäselläi, vastasellai, Kun sulho minun lunasti."
Tuo musta pilkku, joka edessämme näkyy, on magneettivuori, joka vetää auttamattomasti puoleensa kaikki laivat, ja kun ne tulevat kylliksi lähelle sitä, niin kaikki rautanaulat itsestään irtaantuvat liitteistä ja imeytyvät vuoreen kiinni, jotta laiva uppoaa tuhansina pirstaleina mereen." "Mahdotonta on pelastua itse vuorellekaan", jatkoi perämies kertomustaan, "sillä se on kokonaan metallista.
Hvitsandista kulkivat laivat Tammisaareen Leksvallin kautta vähääkään välittämättä sinne asetettujen venäläisten krenatöörien ampumisesta. Tammisaaresta ottivat he mukaansa muutaman ränsistyneen kuunarin ja hinaten sitä perässään kulkivat samaa tietä takaisin lahden suulle, jossa he ylpeinä teostaan polttivat laivan. Mutta »Hvitsandin taistelu» se alkoi sodan Suomessa.
Indiaanein kanssa eli nuori siirtokunta alusta alkaen hyvässä sovussa, noudattaen oikeuden ja inhimillisyyden käskyjä heitä kohtaan. Pian joutuikin sentähden tuottava turkisten-kauppa melkein yksinomaan Ruotsalaisten käsiin. Majavan-nahkoja sekä sen ohessa tupakkaa saivatkin sittemmin melkein joka vuosi Ruotsista lähetetyt laivat siirtokunnasta vietäväkseen.
Kanssasi käyn halumiellä; mut on herätettävä muutkin, Tydeun keihäskuulu on poika ja oiva Odysseus, Aias askelnopsa ja Fyleun aaluva aimo. Kunpa nyt toisen vain kuka Aiaan ois jumalaimon rientävä kutsumahan sekä ruhtinas Idomeneunkin, laidimmaisina joitten on laivat, kaukana aivan.
Tältä paikalta ilmoitetaan tulevat laivat ja merkitään sitten kaupungin pörsissä. Ja tässä tähystellessämme tuota odotettua höyryalusta, sallittakoon minun kertoa jutelma. Ei kauvan sitten oli yksinkertaisen uutteran työmiehen ahkeroilla ponnistuksilla kaivoksissa onnistunut säästämään niin paljon, että hän voi lähettää tuomaan vaimoansa ja kahta lastansa.
Kyll' on väri, puhaltavat siinä toisilleen herrat, päästyään vesipuodille. On ihan niinkuin keskellä kesää, huokaavat taas toisilleen rouvat ... ihan kuin keskellä kesää, vaikka vasta ollaan alkupuolella toukokuuta. Ja kun eivät jäät vielä ole lähteneet! Niin, eivätkä tule laivat! Eivät tule ... vaan jos tämmöistä ilmaa vielä kestää muutamia päiviä, niin sulavat jäät paikoilleen.
Myrmidonein majat, laivat koht' oli eessä jo, urhon helkkyvin soitoin keksivät siell' ilahuttavan mieltään: soitin sorjapa tuo, hepo kaarillaan hopeainen, 187 saalis Akhilleun saama ol' linnast' Eetionin; mieltään sill' ilahutti hän laulaen urhojen töistä. Yksin Patroklos kera istui, ääneti vartoi loppuun kuullakseen jalon Aiakon aaluvan laulun.
Mutta laivat eivät tahdo antaa vielä mitään todistuksia kapinallisuudestaan, ennenkuin jotain tapahtuu, jota ne odottavat, ja sentähden niiden täytyy ampua. Juu, juu, pani Hinkki.