Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Liekki syö sukutalosi, Kalpa heimosi hävitti. Itsekin, veren imijä, Itara sukusi syöjä, Mene Tuonelan tuville, Siellä käy sukusotasi. Tuosta lahjoitan sinulle Armosurman miekastani Kuole! Orjanko kädestä Minun surmani sukesi! Tämäkö sukuni loppu Missä kostaja, jumalat? Kuolee. KULLERVO. Orjan et kädestä kuollut: Kuka sortajan kukisti, Se vapaist' on ensimmäinen.
Se on ankarasti puhuttu, toisti hän... Ja minä ymmärrän... Ja minä sanon, että jos te ottaisitte niistä rahoista penninkään, halveksisin minä teitä yhtä paljon kuin te nyt minua... Se on selvä se ... mutta yhtä selvää on myöskin, että minä en voi olla teille penninkään velassa. Nyt kaikkein vähimmin. Minä lahjoitan ne pois jonnekin tai poltan ne. Senhän voit tehdä. Se on sinun asiasi.
Kylmä on nyt Kypron tanner. Toisen puolen sun luvastas sulle lahjoitan takaisin pidän itse toisen puolen. Vastaan Scyllan vainolaista! Kuule nyt uhkani Poseidon, kuulkaatte Charybdin kuohut, kostottaret, kuunnelkatte! Chryseiin takaisin tuon ma, rankaisen utalan rosvon, häntä seurailen, samoan, tapahtukoon mitä tahansa, vaikka kuolon valkamille. TOINEN N
"Isoldea, jota niin suuresti rakastan. Minulla on sisar, jonka annan teille, ihanainen Brunehaut. Kuningatar ikävystyttää teitä, koettakaapa tuota toista. Vaihtakaamme, minä lahjoitan teille sisareni, työntäkää te minulle Isolde, otan hänet ja palvelen teitä uskollisella rakkaudella." Kuningas nauroi näitä puheita ja sanoi narrille: "Jos annan sinulle kuningattaren, niin mitä teet hänellä?
Sinusta en koskaan eritä taida, Muut likat ei mielestän mitä maita, Sä olet se kaikista ainova, Jolle nuoren luontoni lahjoitan. Nyt minä lasken käteni kaulaan, Sillä minä näin suloisesti laulan, Kun en voi muuten selittää, Kuin perääsi on on niin ikävä." Mitä se »pää» siinä ensimmäisen värssyn alussa merentieraa? kysyi eräs kuuntelijoista.
Urhoollinen Vitiges, anna tänne kätesi. Lahjoitan sinulle muistoksi tänä eronhetkenä vaaleanruskean, täysverisen ratsuni Valladan, että kaikki tietäisivät, kuinka sinua kunnioitan. Jos joudut sen selässä ollessasi vaaraan tai" lopun hän sanoi aivan hiljaa Vitigekselle "jos se kieltäytyy kulkemasta, niin kuiskaa sen korvaan minun nimeni. Kuka vartioi Napolia? Thulunin herttua on liian töykeä.
Minä lahjoitan heille jalon hylkäykseni. ANNA. Samasta syystä siis sai myös tuo mustatukkainen maisterimme teiltä kiellon? LIINA. Mikä hulluus! Katso, eräs teikari astuu eteeni, eräs maisteri täynnä itserakkautta, eräs vänrikki täynnä peilirakkautta; ja minäkö nyt, niinkuin hän pyytäen vaatii, hänelle heittäisin alttiiksi kaikki, elämäni, onneni, minä iäisyyden tytär? Minäkö hänen tavarakseen?
"Minä luulen, että viisikymmentäkin taaleria olisi kyllin kylläksi, onhan sekin jo hyvä kasa rahaa". "Ei, ei pienintä penniäkään vähemmän kuin sata ummelleen, ja lahjoitan minä sinulle siinä jo varmaankin sata, mutta sen suonkin sinulle ja sisarellesi sekä teen kernaasti meidän seutulaiselle palveluksen. Saisinhan minä Endringenissä ja Siebenhöfenissä hyvin hyvästi kaksikin sen vertaa.
»Niin ei suinkaan saa tapahtua», vastasi Montrose, hypäten maahan hevosensa selästä. »Tässä lahjoitan teille oman hevoseni, jota on pidetty kelpo ratsuna. Mutta olkaa nyt hyvä ja käykää siihen työhön, jota osaatte niin taitavasti toimittaa.» Paljon kiitoksia lausuen hyppäsi ritari Dugald saamansa kalliin lahjan selkään.
Ja sillä välin tarkasteli hän työtään: hän neuloi kaunista, kirjavaa vyötä ja lauloi sitä tehdessään vanhaa, ruotsalaista runoa: "Vyön minä neulon kirjavan, sen lemmikilleni lahjoitan, sodastansa kun saapuvi hän, luo tulevi oman ystävän." On jo sanottu, ettei Meri ollut nuori.
Päivän Sana
Muut Etsivät