Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ota tuo ilmaiseksi, houkutteli Laaran puolta pitävä mies. Eihän se yksi henki paina siinä mitään. Miksikä se ei paina, väitti toinen vasta. Otapa itse tuommoinen suuri tytön-mätkä kuormasi päälle, niin tunnet eikö paina. No, en minä surisi, jos olisin tyhjällä hevosella palautumassa... Hitto vieköön, kun vielä yksinään! Jos minä olisin, niin ei siinä inteltäisi.
Reittu luuli tultavan tukasta neuvomaan ja suojellakseen sitä väänsi ruumistaan sivullepäin, jolloin Laarakin sattui hoipertamaan ja horjahti pää edellä lampeen. Vene kaatui siinä samassa. Kiireinen uikahdus ennätti päästä Laaran suusta ennen umpeen menoa. Reittu oli iskenyt kätensä veneen laitaan ja pysytti päätänsä koholla vedestä.
Keskipäivän aikana hän siihen saapui, jolloin joukot olivat askareillaan. Tuvassa temmelsi puolikymmentä lasta, joita puolisokea vanha mummo koetti asetella. No, ne vaan meiskaa, vaikka Jumala on ottanut leivänkin pois, päivitteli mummo. Ei tässä synnin kaalimaassa tule taas toimeen, jos en ota keppiä teille siinä. Mummo tulla haparoi ovensuun puoleen ja huomasi sieltä Laaran penkiltä.
Nytpä on tässä yksi mies sinnepäin menossa... Ota sinä tämä tyttö kärryysi, esitteli hän jo siinä samassa Laaran puolesta. Otanhan minä, sanoi palautuva mies hiljaisella äänellä. Puoli markkaa kun maksaa penikulmalta, niin kyyti on kohta valmis. Partamies ilmoitti kuuluvammin Laaralle miehen vaatimuksen. Ei tule ruvetuksi maksamaan, hylkäsi Laara. Tarvitsee vähät rahansa muuhunkin.
Kumpainenkin aavisti tämän olevan viimeisen yhdessäolon. Vanhus näytti odottavan sitä, ettei muut enää heitä häiritsisi, ja kutsui sitten Tuomaan lähelleen istumaan. Minua huolettaa nuo Laaran lapset, aloitti vanhus. Tuomas vähän säpsähti, hän ei oikein käsittänyt nimitystä »Laaran lapset».
Häidenkään laitolla he eivät aikaansa viivyttäneet, ehkä arvelivat, etteivät ainakaan entisen emännän lapset niihin rientäisi, ja Laaran omaiset olivat kaukana, niitä ei tullut ajatelluksikaan. Laara oli nyt päässyt toiveittensa perille ja tahtoikin näyttää, ettei ole aivan mitätön paikallaan.
Huulet muuttuivat mustansinisiksi, ja posket punoittivat ja olivat kuumat. Nyt olisi ollut saatava lääkärin apua mitä pikimmin, mutta edessä oli pimeä syksyinen yö ja syrjätiet kulkea. Tämä yö olikin jo pitkä, sillä Laaran valitus kuului melkein lakkaamatta, kun joka rykäisylle pisti paljoa kovemmin kuin ennen. Vuoroon aina joku valvoi vuoteen vierellä, ollakseen jollain tavalla lievennyksenä.
Jokainen jo alkoikin ymmärtää, mutta ei yksikään rohjennut tarkemmin kysyä, kun pelättiin olevan seurassa liian läheisiä. Toiset jo nousivat siirtyäkseen toisiin huoneisiin, paikoilleen jääneet rykästelivät puheen puutteessa. Vai on täällä semmoisia, jotka eivät näe Laaraa alalleen, tarttui Karvosen emäntä Laaran puheeseen. Eikö nyt tekisi mielesi meille palvelukseen?
Piatta joutui heti pitämään Laaran puolta ja moittimaan Eliasta. Mutta tämä ei kärsinyt kumpaakaan. Se nyt on sillä lailla, että minun pahoistani pääsee tämä puolikunta, jos vaan omistaan, sanoi hän päättäväisesti nousten ylös. Päivä karahkan kiertää, ennenkuin tämmöistä miestä näkyy näillä mailla. Hyvästi! Tämä katkera hyvästin heitto ei paikalle jääneitä ensinkään surettanut.
Hän uskoi varmasti, että kyllä se siltä rakastaa, vaikkapa pauhaakin, ei se muuten olisi ruvennut hänen syrjäisen asioita maksamaan. Tuo ynseys tulee vain siitä, ettei hän silloin nuorena ymmärtänyt ottaa, kun olisi niin helposti saanut. Muistelemalla johtui mieleen monta Laaran antamaa viittausta sieltä sulhasmatkoilta. Nyt se niitä kostaa, eikä ole ihmekään.
Päivän Sana
Muut Etsivät