Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Tämä odottamaton kysymys pani Laaran suun aivan äänettömäksi. Ylpeänä ja vihoissaan hän lähti toisiin huoneisiin. Mutta tuo tehty valitus ei tuonut mitään hyötyä, hämärissä käytävissä saattoi kohdata äskeisiä vastuksia. Uutta valitusta ei tullut tehdyksi, kun ensimmäinen kävi niin nolosti. Nyt hän oli kerrassaan herennyt luottamasta vaimonpuoleisiin, niin nuorempiin kuin vanhempiinkin.
Mutta se vain pahensi asiaa, nimittelijät tulivat rohkeammiksi ja pilkkaaminen levisi laajemmalle. Nämä vastukset vaimensivat Laaran kylänkäynnin halua, niin että häntä harvemmin näkyi siellä.
Vähätpä niistä markkinoilla, sanoi Reittu. Mennään pois. He kävelivät tavararekien ohitse ja tarkastelivat yhtä ja toista silmälle mieliksi. Nuo mahtaa olla makeita, sanoi Laara hyväillen kiiltolangalla käärityitä karamellipötkyjä. Reittu arvasi, että Laaran tekee niitä mieli, ja osti muutamia. Pannaan täältä toista lajia, esitteli myymämies. Jos lienee vielä tämä tyttö morsiamenne.
Toivottiin, että Laara Anna-Marian sijan edes puolittain täyttäisi ja olikin hän taloon tultuaan työssä käsinä paremmin kuin Aino. Mutta ei kulunut monta viikkoa, ennenkuin navettakartanosta rupesi kuulumaan Hetvin ja Laaran välisiä riitoja ja toisilleen niskaköyttä vetäen miniät palasivat pirttiin.
Tuomas ja samoin kaikki entisen emännän lapset olivat niin epäkohteliaita, että menivät hautauksen päätyttyä sieltä suoraan kotiinsa. Sen ne tekivät yksistä neuvoin, eikä Laaran arvo antanut ruveta heitä hyvin nöyrästi pyytämäänkään. Ori, jolla ruumis vietiin, jäi Reitun paluutettavaksi. Vieraita odotti täyteläiset ruokapöydät.
Mutta keskellä rupeamatakin sattui toisinaan, että työpaikka unohtui, kun mieli kaipasi Laaran läheisyyttä. Loppuiko sieltä työ? kysyi kerran Laara tällaisessa tapauksessa. Ei sieltä työ loppunut, selitti Reittu vähän häpeissään muistutuksesta. Mikäs siellä tuli? Ei mitään. Teki vaan mieleni tulla sinua katsomaan. Niinkö harvoin sinä olet nähnyt, että oikein ikävä tulee? kysyi Laara nauraen.
Emäntä minulle jo ennen hallaa puhui, että olla ensi vuosi, mutta isäntä peräytti nyt pois. Eikö sinua ole muualle tahtoneet? Olisi Pärmäselle pyytäneet, mutta eivät luvanneet palkkaa, ruuan ja vaatteen ainoastaan. Siihen sitä täytyykin tyytyä tämmöisenä vuotena, sanoi Laaran äiti. En rupea siihen. Kuluttakoot huonommat ryysyjään petäjäisen edestä.
Ei se tulekaan, ilmoitti Laara nauraen. No miksikä? Ei kuuluttu lapsia kaivattavan markkinoilla, niin kuulin isännän sanovan. Vai niin, ihmetteli Reittu. Eikö huomennakaan? Sittenpähän näkee. Laara naurahti salaperäisesti, mutta toinen oli aivan pahoillaan. Hän vei Laaran kahville tiedustellakseen sitten enemmän. Sano nyt totuus, että pääseekö se huomennakaan tulemaan.
Niin no, en minä siitä leikistä niin, vaan jos siitä syntyisi semmoista pitempiaikaista yhteyttä, niin sitä minä en salli, ennen minä annan eron tulla. Laaran nöyryyteen ilmestyi ynseyttä sekaan, kun hän melkein kuulumattomasti sanoi: Jos se on ollut niin suuri rikos, niin pitää mennä muualle.
Ensi töiksi olisi tehnyt mieli mennä vetäisemään nyrkillä tuohon olettavaan leukaan ja halolla noille takapuolille, että ne toden perästä letkuttelisivat. Ja nuo ennen viehättäviltä näyttäneet silmät, olivatpahan nyt kuin noessa rypeneen uniset silmät. Kärsimättömästi kääntyi hän seinään päin, kun huomasi Laaran tahtovan häntä tarkastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät