Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Kahdeskolmatta runo Kun oli kyllin häitä juotu, pi'etty pitoja noita, häitä Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle, vävylle: "Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet? Istutko ison hyvyyttä vai emonko armautta vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta? "Et istu ison hyvyyttä, et emosen armautta etkä pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta: istut impesi hyvyyttä, neien nuoren armautta, valvattisi valkeutta, kassapääsi kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: puol' on päätä palmikolla, puoli palmikoitsematta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: vast' on jalka kengitetty, toinen kengiteltävänä. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: käsi on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et väsynyt: valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi. "Mene jo myöten, myöty neiti, kanssa, kaupattu kananen! Jo nyt on liittosi likellä, kovin läsnä lähtöaika, kun on viejä vieressäsi, ottajaisesi ovilla: oro suitsia purevi, reki neittä vuottelevi. "Oltua rakas rahoihin, käpäs kättä antamahan, kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon, ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, käpäs käymähän kylähän sekä sievä lähtemähän! "Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut, yli pääsi ymmärrellyt, jos te'it ka'utun kaupan, iän kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen, kun läksit isosi koista, siirryit syntymäsijoilta, luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta. "Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla! Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana. Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta, venymästä vehnäsille, pettäjäisille pehusta. Kun et voinut voita syöä, silpaisit sianlihoa. "Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana: annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien, surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla. Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit, marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla. "Lähet nyt talosta tästä, menet toisehen talohon, toisehen emon alahan, perehesen vierahasen. Toisin siellä, toisin täällä, toisin toisessa talossa! Toisin siellä torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat, toisin vierevät veräjät, sanovat saranarauat. "Et osaa ovissa käyä, veräjissä vieretellä talon tyttären tavalla; et tunne puhua tulta etkä liettä lämmitteä talon miehen mieltä myöten. "Niinkö luulit, neito nuori, niinkö tiesit jotta luulit, luulit yöksi lähteväsi, päivällä paloavasi? Etpä yöksi lähtenynnä, etkä yöksi, et kaheksi: jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi päiväksi katosit, iäksi ison majoilta, elinajaksi emosi. Askelt' on piha pitempi, kynnys hirttä korkeampi sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi." Neito parka huokaeli, huokaeli, henkäeli; suru syämelle panihe, vesi silmille vetihe. Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ikäni, sanoin kaiken kasvinaian: et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla.
"Se on vallan hyvä asia, erinomaisen hyvä! Sinä jäät siis kotiin?" "Kuinkas muutoin?" "Sanoohan ihmiset sinun lähteväsi ulkomaille vuodeksi taikka isommaksikin aikaa". "Kuka niin on sanonut!" "Muistaakseni on setäsi sen sanonut; en minä sentään tarkoin tiedä". "Vain niin? Voi olla mahdollista. Jos ma lähtisinkin, niin täytyy sinun sitte muuttaa huoneisini". "Parempi on, että jäät kotiin.
Vaan jos se on Kaisalta kuullut, minkätähden minä en lähtenyt, vaikka aioin? Nyt se on pyyhkinyt kupit. Kohta se menee. Tein pahasti, kun en tullut apuun... Vaan tulithan sinä? Mistä sinä sen tiedät? Näinhän sinut, kun seisoit saunan seinämällä ... siellä... Olitko sinä siellä? Siinä saunassako ... sielläkö? Näin tulevasi ja lähteväsi. Etkä huutanut? En saanut...
Petrovitsch veti kolme makiata haikua ja puhalsi vielä savun perään, sitte hän silitteli pojua ja sysäsi sen hiljaa sylistään, pani sanomalehden taas kokoon, pisti sen taskuunsa ja sanoi viimeinkin: "Lents, mimmoinenka sinä oikein olet? Sinähän itse olet minulle sanonut tahtovasi saada nuoruutesi palkituksi ja lähteväsi vieraille maille". "Sitä minä en muistuttele".
Päivän Sana
Muut Etsivät