Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Mutta vielä kerran näkyi häneltä keskustelu unhottuvan ja hän vaipui omiin mietteisiinsä ja vasta kotvasen kuluttua huomasi hän itse, ettei ollut kuullutkaan mitä minä siinä puhuin. Ja silloin hän äkkiä nousi. Niin, terve nyt, minun täytyy rientää. No odotahan, mihin se semmoinen kiire, otit kai lomaa toki pitemmäksi aikaa, kun lähdit vanhaa tuttua tapaamaan.
Maria, sanoi hän tytölle tavattomalla äänen hellyydellä, minä en tahdo kysyä sinulta, minkätähden lähdit pois Tukholmasta, jossa asuit levossa ja yltäkylläisyydessä ylhäisen kreivin ja hänen hyvän kreivittärensä luona, vaihtaaksesi onnellisen elämäsi niihin moniin vaaroihin ja kieltäymyksiin, jotka kohtaavat sinua täällä raadellussa ja hävitetyssä maassamme.
Mutta anna nyt hänen haastaa! Haasta, Marja. Mitä ma sitten haastan? Sano sukusi. Ei ole sukua minulla. Ai, orpo olet? Eikä kotia? Koti oli. Ei ole enää? Polttiko kotisi? Ei polttanut, vaan kun kerran siitä lähdin, niin ei ole enää kotini. Lähdit mielelläsi? Sieltä aina ikävöin. Oliko iso kotisi? Oli tavallinen, lehmiä viisi ja hevonen. Ja semmoisesta lähdit? Hennoit mielelläsi heittää?
»Tulihan siinä muistakin... Niistähän minä Makkosen sian porsaista alotin», selitti Antti. »Vai niistä sinä niinkuin lähdit veivittämään!» »Niistä!... Taisi siihen pulloon vielä jäädä?» Jussi kaivoi pullon taskustansa, mutta ei hän ollut aivan tyytyväinen, kun ei Antti itse sanonut, että hän oli puhunut siitä tuhannesta markastakin.
Arvaatteko, tytöt, mitä minä siihen sanoin... »Sitäpähän lähdit sieltä kaukaisilta mailta noutamaan ... ei olisi tainnut likempänä olla.» Ei virkkanut siihen mitään, mutta tiedän hänen jo kauan katuneen mokomia kauppojaan. Lieneekö mitkä lumot käyneet? Rahalumot. Ahne se on Panu, perso tavaralle. Mutta sinne menivät ennenkuin osansa sai.
Olen muistellut näitä pyhäisin. Arkena minulla ei ole aikaa, sillä minulla on tässä talossa kaksin verroin työtä nyt, kun lähdit, ja minä tahdon hoitaa sitä niinkuin sinunkin aikanasi, ja yhtä hyvin yksin kuin me ennen kaksin. Olen yhä ainaisen valvontasi alla, ja ehkä minä juuri siksi näissä toimissani niin viihdyn. Mutta pyhänä minä puhelen kanssasi.
Ymmärtäessään ettei enää vaaraa ollut, sanoi hän matalalla äänellä pelastajalleen: Sinäkö myös olit siis vankina? En ollut, Jumalan kiitos, vastasi Abdallah. Minkätähden lähdit siis juuri vihollistesi keskelle? Minkätähdenkö? sanoi Jussufin poika, hymysuin; tietysti sinua pelastamaan. Vastaus hämmästytti Kafuria. Hän mietti vähän aikaa; sitten kysyi hän: Minkätähden tahdoit minut pelastaa?
Miksi sinä lähdit sillä tavalla kotoa? Me olemme niin olleet tuskissamme ja kaivanneet sinua. ROOPE. En tullut sitä ajatelleeksi sen paremmin. Jonnekin täytyi mennä, kun en paikoillanikaan voinut olla. HILMA. Hyvä Jumala sentään, kun tällä tavalla täytyy nähdä sinua. Jahtivouti, riisukaa nuot raudat häneltä! Ettekö ymmärrä, ett'ei Roope ikinä JAHTIVOUTI. Hoh, hoh!
Ja nyt tuntuu, kuin olisi vain vähän aikaa siitä, kun lähdit merille, ja niinkuin olisimme olleet yhdessä jo kauan, kauan. Mutta se on julmaa, että sinun pitää nyt lähteä! Milloin sinä palaat, jos Jumala suo? VARJAKKA. Olen kotona ensi kesän lopulla, jos kaikki käy niin kuin olen ajatellut. EEVA. Täytyyhän senkin ajan kulua. Tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta, sitten kuukausissa.
Sinusta on ollut paljo surua ja murhetta omaisillesi, me kuin täällä kaikin pelkäsimme, että löit kirveesi kiveen kuin möit maasi ja lähdit sinne kaupunkiin kauppariksi. Nauramiseensa ei hän tarvitse pyytää minulta lupaa, mutta hänen naimiseensa on minullakin sana sanottava.
Päivän Sana
Muut Etsivät