Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ja kodin pienen maailmaan Tuo päivänpaistehen Katsanto ystävällinen Suurillen, pienillen. Et veljes kuormaa halvempaa Sä halveksia saa, Sen raskaammaksi tehdä voit, Voit myös sen huojentaa. Jos kukan, jonka Luoja loi Iloksi veljelles Sä tallaat maahan, niin se ei Sun ole hyväkses. Kyyneltä, joka mielestäs Turhasta syystä vaan Vuotaapi, älä sittekään Sit' ylenkatsokkaan!
Pois, pois! komensi linnan päällikkö samalla tuimalla äänellä, kääntyen itse poispäin, ettei kukaan näkisi petollista kyyneltä hänen silmännurkassaan. Kuuletteko vain? kuuletteko? kiljui eräs äiti vimmoissaan. Mekö pois! Tiedättekö, minkätähden hän niin sanoo? Sentähden, että hän itse on kahdesti karannut vihollisen käsistä.
He olivat joutuneet ilkeän kostonpyytäjän uhriksi, ja tuo kostonpyytäjä koetti kostonpyyntöään ajaa perille kavaluudella ja viekkaudella. Nuo hänen vehkeensä olivat siihen määrään onnistuneet, että heidän kunniansa oli vaarassa, ja se puristi monta kyyneltä heidän silmistänsä ja tuotti monta murhetta heidän sydämiinsä.
Hänen suunsa ei ollut naurussa, hänen silmissänsä ei ollut kyyneltä; hänen sydämensä vetäytyi kokoon. Hän oli muodoltansa enemmän kuolleen kuin elävän näköinen, ja tosin hän olisi tällä hetkellä katsonut kuoleman enkelin terve-tulleeksi vieraaksi. Hirvittävää ja kauheaa on se, että yhdistää itsensä toiseen, jota ei taida rakastaa ja jonka pelkkä lässä-olokin jo saattaa nurjamieliseksi.
"Hermina!" sanoi Kaarlo kornetti, "minä en saata jättää sinua ... mutta yhtä paljon itseni kuin sinun tähtesi olen..." Hermina katsoi kysyvästi kornetin puoleen, ja samalla kaksi suurta kyyneltä verkalleen vierieli alas hänen poskillensa.
Niin, ystäväni, sillä ei kukaan ansaitse sitä paremmin kuin sinä. Ja hän otti kynän ja kirjoitti d'Artagnan'in nimen valtakirjaan ja antoi sen sitten hänelle takaisin. Nyt minulla ei ole ketään ystäviä enää, katkeria muistoja vaan! Ja hän antoi päänsä painua kämmentensä väliin, jolloin kaksi kyyneltä valui alas pitkin hänen poskiansa.
Ja kaksi suurta kyyneltä vierähti vanhuksen valkoiselle parralle.
Elämän pienet vastoinkäymiset olivat jo nuorena pusertaneet Jerikon silmistä monta katkeraa kyyneltä. Lapsen huolet haihtuvat kuitenkin pian, sillä jokaisessa kuolleessa, niinhyvin kuin elävässäkin esineessä löytää hän ystävän ja lohduttajan. Meyer-ukko, Kalle ja Loviisa olivat olleet maailman edustajina Jerikolle ja heidän ystävyytensä oli helposti haihduttanut lapsuuden huolet.
En taida enkä tahdokaan nyt jättää sitä tekemättä." Hän nousi ylös ja meni huoneesta. Margareettakin meni äkkiä pois kätkeäksensä sitä kyyneltä joka nousi hänen silmäänsä ajatellessansa ettei saanut kirjoittaa, eikä myöskään taitanut saada mitään tietoa hänestä, joka oli hänelle rakkahin. "Sesilia," sanoi Juho, "etkö sinäkin kirjoita?" "Ehtoolla kirjoitan Yrjö veljelleni."
Tämäkö on palkinto rakkaudelle, joka vielä tälläkin hetkellä taitaa siunata, vaan ei koskaan sadatella? Taidatkos ilolla muistella menneitä aikoja, ja levollisena odottaa tulvia? Oh, jos niin on, et sinä ole koskaan rakastanut! Tätä minä en kuitenkaan tahdo uskoa. Kukatiesi sinäkin olet kärsinyt ja monta katkeraa kyyneltä vuodattanut?
Päivän Sana
Muut Etsivät