Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Ehkä on parasta, että panen pois? arveli Albert ja loi kysyvän katseen äitiin. Se meni jo ohitse. Polta vaan! Polta, polta! No, koska täti niin tahtoo. Oikeastaan minun pitäisi heittää tämä polttaminen vähemmälle. ja olen minä sitä koettanut tehdäkin, se, näettekös, voi vahingoittaa ääntä. Mutta vielähän teitä ryvittää. Jospa tämä kumminkin vaivaa, sanokaa suoraan.
Hän ei kuitenkaan ollut siitä oikein selvillä, onko hänellä oikeutta kysymään semmoista asiaa, vaan hän arveli, että hänen piti kysyvän; sitte vasta hän taitaisi Annin kanssa haastella toisella lailla, joko niin, taikka näin. Päivä kului toisen perästä, eikä Annia vaan kuulunut, ja Lents käveli usein Leijonan ravintolan ohitse, menemättä sisään ja vihdoin katsomatta sinnepäinkään.
Tietäjä itse istui tulen takana vastapäätä ovea ja kahden puolen häntä hänen seurueensa. Ennenkuin Panu ennätti mitään virkkaa, kuului ukon ääni tulen takaa kysyvän: Vai tuli Karjalan Panu Lapin tietäjältä neuvoa kysymään? Mistä minut tunnet? kysyi Panu hämmästyen. Tiedän asiasikin. Tietoja hakemaan tulit. Omasi loppuivat. Lieneekö sinussa antajata? Tiedän tuonkin, mihin niitä tarvitset.
»Ei minun tavarani ole koottu lurjun keinoilla ja kurilla, sellaisilla kuin tuo Siikalahden Mikko kokoaa kumma, ettei Jumalan käsi sitä rankaise.» Hän katsoi yksinkertaisen ja kysyvän näköisenä Hautalaiseen, joka yhä enemmän joutui hämilleen.
Ja juuri sillä kohdalla oli hänellä niin paljon puhumista toverilleen, ettei hän ollenkaan joutunut katsomaan Sanniin päin. Te kävelette? Ottakaa minut mukaan. Siiri ei kuullut. Sanni tarttui hänen toiseen käsivarteensa. Siiri kääntyi nyt kummastuneena ja loi häneen pitkän, kysyvän silmäyksen. Mitä katsot noin? Tahdotko sanoa jotain? Siiri ei vastannut.
Hän kuuli, miten Teja kulki kirjastossa patsaalta patsaalle ja murskasi koko rivin kirveellään. "Missä on isäntäsi, vanhus", kuului Teja kysyvän Fidukselta. Kirjuriorja oli nimittäin paennut hädissään kirjastohuoneeseen. "En tiedä, kautta sieluni autuuden." "Hän ei ole täälläkään. "Cethegus! Pelkuri! "Missä sinä piileksit?" Koko joukko tuntui saapuneen kirjastoon.
Aikoi sanoa sitä, mitä veri sykähteli, mutta sai esiin ainoastaan uuden, kysyvän, tukehtuneen: »Annikki...?» Tytön poskille oli kohonnut vieno punerrus, mutta hän katsoi nuorukaiseen tyynesti ja avonaisesti. Lämmin kädenpuristus oli vastaus. »Enemmän kuin kenestäkään muusta...?» jatkoi nuorukainen kiihkeästi. Uusi puristus, ensimäistä kiinteämpi.
Sinä hetkenä lähestyi meitä kiirehtivät askeleet ja eversti seisoi äkki-arvaamatta edessämme, luoden minuun kysyvän ja levottoman katseen. Sokea, joka tunsi hänen käyntinsä, antoi vavisten kätensä painua alas, mutta pian hän net taas kohoitti everstiä kohti ja rukoili sydäntä viiltävällä äänellä: "Ole säälivä, ole hyvä minulle! Minä olen kovin onnetoin.
Askelten liketessä hän kohotti kivettyneitä kasvojaan, ja vain hänen silmänsä loistivat kuin kuumesairaan. "Tulitko liian myöhään?" kysyi Petronius. "Tulin. Hänet oli vangittu ennen puoltapäivää." Syntyi hetkisen äänettömyys. "Oletko sinä nähnyt häntä?" "Olen." "Missä hän on?" "Mamertilaisessa vankilassa." Petronius säpsähti ja loi Vinitiukseen kysyvän katseen.
"Jalosukuinen Vinitius minut kyllä tuntee. Olen lesken poika, jonka luona Lygia asui." "Ja kristitty?" Poika loi Vinitiukseen kysyvän katseen, mutta huomasi Vinitiuksen vaipuneen rukoukseen, nosti päätään ja vastasi: "Niin olen." "Kuinka sinä pääset vankilaan?" "Tarjouduin, herra, kantamaan ruumiita. Tein sen vartavasten auttaakseni veljiäni ja saattaakseni heille viestejä kaupungista."
Päivän Sana
Muut Etsivät