Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Puotiin mentiinkin ja siellä silmäili Martti ympäri hyllyä ja kattoa, ikäänkuin ei tietäisi mitä ottaa. Viimein osoitti hän erästä hyllyä ja kysäsi puotipojalta: "mitäs ne nuo ovat?" "Ne ovat kalosseja, kumplastikenkiä", selitti puotimies. "Vai niitä ne ovat? Näytäpäs minkälaisia ne ovat", pyysi Martti. Poika nosti niitä esiin muutamia paria ja Martti käänteli niitä tiskillä.
"Mutta kuulittenkos pojat", rupesi Ellu haastelemaan, "mitä tässä tuonoin tapahtui Vaarnavitsoilla?" "Padollako vai?" kysäsi Rietu. "Niin, padolla juuri, vanhalla padolla. Kas se se vasta on noiduttu paikka ja autio semmoinen, ympärillä on alhoja ja rotkoja ja rotkoissa asuu käärmeitä". "No mitä siellä tapahtui? Kerro nyt!" "Tämmöinen siellä juttu tapahtui.
Silloin seisahtui Himmeliini ja huusi raivokkaasti: mikä piru sinä olet, joka et anna kunniallisille ihmisille rauhaa ? Mutta nyt kääntyi Yrjökin meihin päin, sillä tuon puheen oli hänkin kuullut. Hää, mitäs sanot, kysäsi hän. Täällä metsässä on ihmeitä, sanoi Himmeliini, vieden salavihkaa veitsen tuppeensa. Hää, mitäs sanot, kysyi uudestaan Yrjö.
»Vai sen verran se sai... Kaksikymmentä kolmehan se sanoi Kanasenkin Maija Liisa tulleen hänelle liinaroivaita», selitti siihen Anna Liisa. »Jokohan tuo on ne loukuttanut?» kysäsi silloin emäntä, ja Anna Liisa myönsi: »Jo tuo lie.» Niin oli hän istunut ja puhunut, ja oli aika lähteä paluumatkalle.
Siinä sitten piiput savuta sihajivat, ja paksuja rengassavuja tuprauttelivat Matti ja Paavo ilmaan, joita poikaressut päretikuilla särkivät. Siinäpä se sitte puhekin alkoi syntyä entisen äänettömyyden sijaan. "Olit sinä kirkossa tänä päivänä?" ... kysäsi Paavo Korpelan Matilta. "En ollut." "No sitte sinä et vielä tiedä mitä uusia teillä, sinun poissa ollessasi on tapahtunut."
Freyn, luentoja, mutta ihaili suuresti toista, prof. Herman Grimmiä, ja miltei kadehti minua senjohdosta, että silloin tällöin olin kutsuttu hänen luokseen päivällisille. Kun me eräänä päivänä puhuimme Tanskasta, ja minä kerroin hänelle piirteitä sen korkeasta kulttuurista, kysäsi hän tunsinko kirjailija Gjellerupin.
Tässä on likellä iso suo, jota ei yksityisen woimat ulotu kaiwamaan, ja siitä se halla aina nousee", lausui ukko huolekkaasti. Ilma oli sinäkin iltana jokseenkin kolkko, sillä Pohjanen puhalsi kaiken päiwää wireästi. Minä aloin miettiä keinoa, kääntääkseni puhettamme wähemmän wakaisiin asioihin, kun ukko yht'äkkiä kysäsi: "minkälainen ilma teidän mielestänne nyt on?
Sukkelana kuin orava, viskautti nuori, pitkän solakka mies itsensä kärryistä alas ja astui kiireillä askeleilta porstuaan, jossa seisovalta pojalta hän kysäsi, missä Klaara on tavattavana.
Anni oli suutuksissaan koko matkan, hän puhuikin koko matkan selvällä suuttumuksen äänellä. Hän rupesi kyselemään, oliko Laari jo kauan harjoitellut piirustusta; ilmoitti sitten itsellään olevan suuren halun oppia piirustamaan ja lopuksi, aina vaan suuttuneella äänellä, kysäsi: "Tahtoisitteko ruveta opettamaan minulle piirustusta?" "Teillekö!" "No onko se niin ihmeellistä?" "Ei suinkaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät