Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Itse Yrjökin oli liiaksi ylpeä antaakseen sisarensa mennä naimisiin kaikkea komeutta ja loistoa paitsi; ja mitä varmempi hän oli siitä, että hän yksin sai pitää rahat, sitä paremmin tahtoi hän osoittaa olevansa "kunniallinen" siinä merkityksessä, joka on sama kuin antelias.
Se ei ollut miksikään vahingoksi, että isä lähetti minut vieraiden luokse, sillä näethän, se tekee hyvää kun aina ei ole kotona yhtä mittaa; silloin tulee, sanoo mummo, semmoiseksi kuin Yrjökin oli, itsepäiseksi ja viheliäiseksi ihmiseksi, joka luulee, että kaikki voi käydä päinsä."
Katri katsahti ylös ja huomasi Yrjön rientävän ohitse. Hän punastui, pudotti kukan portaalle ja astui jalallaan sen päälle. Samassa katsahti Yrjökin taaksensa ja outo leimaus välähti hänen silmissään, mutta sitä ei Katri nähnyt. Paluumatkalla souti Katri isänsä kanssa etuhangassa; Niilo piti perää ja emännät istuivat joutilaina, hiljaa puhellen keskenään.
Sanaakaan virkkamatta kumartui Miihkali, Yrjö auttoi, ja muutamassa silmänräpäyksessä oli Elias kätkettynä vesakkoon. Siellä Miihkali vielä kerran ojensi hänelle kätensä, sanoen viimeiset jäähyväiset ja viime terveiset Elinalle. Samoin antoi Yrjökin kättä, ja sitte veljekset riensivät edelleen.
Riita yltyi, molemmat puhuivat yhtä aikaa, sättivät toisiaan minkä ennättivät, eivätkä säästäneet karkeita haukkumasanoja, joita heillä olikin runsas varasto. Lapset kuuntelivat silmät ja suut avoinna, Yrjökin yksin ihmetteli ja oli koko ajan hiljaa kuin muuri. Laita tästä luusi, taikka potkaisen sinut pellolle! huusi Maria lopulta ja avasi samassa vieraalleen oven.
Mutta silloin hänen ajatuksensa lensiwät Salojärwelle, jossa surewat wanhemmat odottiwat ehkä Yrjökin wielä oli elossa ehkä kaikki tuon edessään makaawan wiettelijän puheet oliwat petosta toiset pimeät seinät saattoiwat sulkea hänen rakastettunsa, joka odotti pelastusta.
Silloin astui Yrjökin esiin ja sanoi: »Sanoa ajatuksensa sille miehelle tai rukoilla häneltä apua on turhempi vaiva kuin linnun repiä höyhenensä lämmittääkseen niillä ilman viileyttä.» Alli katsoi häneen kummastellen: »Mitä te tarkotatte?» »Te saatte puhua sielunne väsyksiin ja tyhjäksi, mutta ette saa häntä koskaan vakuutetuksi.» »Kuinka te voitte sen niin varmaan tietää?»
Silloin seisahtui Himmeliini ja huusi raivokkaasti: mikä piru sinä olet, joka et anna kunniallisille ihmisille rauhaa ? Mutta nyt kääntyi Yrjökin meihin päin, sillä tuon puheen oli hänkin kuullut. Hää, mitäs sanot, kysäsi hän. Täällä metsässä on ihmeitä, sanoi Himmeliini, vieden salavihkaa veitsen tuppeensa. Hää, mitäs sanot, kysyi uudestaan Yrjö.
Vein minäkin pulskan hirren, ja niin tekivät naapuritkin. Olipa Mattikin siellä; Kailullansa oli tuonut kelpo viissylisen hänkin. Oli siellä Yrjökin, vaikk'ei hänellä juhtaa ollut. Hän oli vaan kutsuttu vieraaksi "vanhan tuttavuuden vuoksi", kuten Himmeliini minulle kuiskasi.
Hän laittoi uuniin tulen, pesi padan ja pani perunoita kiehumaan. Lapset leikkivät perällä huonetta, Yrjö oli kätkyessä, Liisa taputteli käsiään hänen vieressään ja puheli: Kato, kato, äiti keittää ponnaa. Ai, makeata, ai, Yrjökin saa, kun on kiltti, saa, lapsi, saa, saa! He sanoivat näet perunoita ponniksi. Kun Maria. oli laittanut perunat tulelle, jäi hän siihen uunin viereen istumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät