Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"No, kuka se sitten on, joka tänne on tullut?" kysäsi Emma, joka halukkaammin toivoi saavansa tietää sitä, kuin kiistellä Skobelevin suuruudesta. Eeli oli taasen tarttunut työhönsä ja ompeli nyt ääneti loukatun näköisenä, ikäänkuin hän olisi halveksinut kevytmielistä serkkuansa. "No, avatkaat siis korvanne ja kuulkaat", alkoi Selma.
"Ajan... Viime viikolla teimme polkupyöräretken Kirjavalahteen, ja ensi viikolla on aikomus käydä Impilahdella", selitteli Petteri ja kysäsi: "No mistä pyöristä neiti eniten pitää?" Minä en tiennyt pyörien nimiä. Olin joutua hämilleni, mutta selvisin toki ja vastasin hyvin iloisella äänellä: "Minä pidän Kotisen kaupasta ostetuista pyöristä. Entäs te?"
Oli hän myös puhuttelevinaan jotakuta hyvääkin ihmistä; sillä hän sanoi usein: te olette hyvä ja jalo, sen uskon, vaikka koko maailma teitä sanoisi pelkuriksi; te olette minun, ei teitä ota minulta muu kuin kuolema. Ettekö enemmästä selkoa saanut, kysäsi Saksmanni.
»Sanotaan talvista luontoa kuolleeksi, vaan minusta se ei ole kuollutta. Kuollut ei ole kaunista eikä kaunis kuollutta», sanoi hän ja rupesi puhumaan talvisen luonnon kauneudesta ja mahtavuudesta täällä pohjoisessa. He kulkivat sitä katua alas, palasivat toista ylös. Jori puheli koko ajan ja joskus kysäsi Elsalta: »Onko teistä, neiti, niin?»
Nyt hän siirtihe öljytakkeja lähemmä ja kysäsi hieman inkeriläistä murretta muistuttavalla, mutta selvällä suomella: "mihin nämä isännät matkalla, kun herrojen pateille mennään?" "Helsinkiinhän tässä olisi aikomus, senaatin herrojen puheille", vastasi nuorempi puhutelluista. "Senaatin herrojen", toisti muukalainen. "Oikeinko aiotte käydä itsensä kenraalikuvernöörin puheilla?"
Kenonen lähtee nyt vähän entisiä henttujaan tervehtimään... Pane, Kaisa, siellä rässirauta tulelle, jotta saa rässätä nuo housunpersuukset...» Hän viuhautteli säijettä. Heikki Pirhonen imi piippuaan ja kysäsi: »Mistä pitäjästä se tämä Kenonen on oikein kotoisin?» »Liperintaipaleelta on Kenonen syntyisin...» »Vai oikein Liperistä...»
Sinä luet, isä? kysäsi hän. Niin, lapseni, olen koko päivän etsinyt lemmikkikirjailijaimme teoksista semmoisia kohtia, jotka sinua elähyttäisivät. Tahdotko kuulla? Hän nyökkäsi raukeasti ja isä alkoi lukea tuolla täyteläisellä, miehekkäällä äänellään, jota Aino oli aina ihastellut.
Kohta pyysi Yrjö Niilon esittämään häntä Olkkosen neitosille. Niilo saattoi hänet saliin Lauran ja Ainan luokse. "Sallikaa esitelläni," virkkoi hän, "paras ystäväni, tohtori Yrjö Anttola." Yrjö teki kumarruksen taiteellisesti. "Hauskaa varsin," virkkoi Laura, kohottautuen sijaltaan. Aina tervehti ääneti ja puuttui pian Niilon kanssa puheluun. "Helsingistäkö tulette, tohtori?" kysäsi Laura.
»Mattiko vai Maija nyt puvun saa», kysäsi hän asettuen kivelle istumaan Eevin viereen. »Koeta arvata», Eevi piiloitteli työtään. »Mistäpä minä. Näytä pois!» »Katso», Eevi levitti hänen eteensä suuren silkkiompeluksella kirjaillun pöytäliinan. »Tämä on kotiamme varten.» »Toivon, että lasket leikkiä, Eevi. Ethän sinä toki totta tarkoittane?» »Mitenkäs muutoin?»
Samassa kiintyi huomionsa erääsen matkustajaan, joka kulki maantietä pitkin. "Katsopa, tuolla joku ajaa Kuuselasta kyläänpäin!" Synnövekin sen näki, ja kysäsi: "Hänkö se on?" "Thorbjörn näkyy olevan, hän on matkalla kaupunkiin..."
Päivän Sana
Muut Etsivät