Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Silloin jo oli hän poikaa tunnustellut tunteakseen ja nyt näöstä muisti hänet Vimparin Villeksi ja kysäsi varmuudeksi. »Missä äitisi on?» kysyi hän sitten.
"Hyvin ihmeellistä," lausui matkustava herra. "Miten pitkä on Niemelään?" kysäsi matkustaja, "se on kai näillä seuduin." "Mitä vielä, tuolla kaukana se on tunnetteko herra Heikkilää?" "Tunnen ja en tunne niin, kyllä minä tunnen hänen." "Vai niin; hän on kapteenin poika, hän, vaikka on juuri kuin meikäläinen." "Ajapa sinne, ukkoseni."
Hän heräsi toisinaan unelmistansa, naurahti ja kysäsi itseltänsä: Onko se ehkä viisasta köyhältä luutnantilta. Mutta hän lankesi taasen haaveiluihinsa. Silloin lankesivat hänen silmänsä nuottilehteen. Siinä oli irtonainen paperi; se oli käännös; jonka hän päivää ennen oli tehnyt. Se oli Matthisen "Wiederhall" ruotsiksi. Sisältö oli juurikuin se olisi ollut kirjoitettu Emilille.
Sitäkö, joka alkoi että Anttolaan minä rengiksi meen. Niin, joka alkoi näin: Anttolaan minä rengiksi meen, sieltä minä palkan hyvän saan, kuudelta ylös ajetaan, ruokatunnilla levätä saan. Ja olihan siinä vielä toinenkin, että silloin me pojat laulettiin, kun Anttola housunsa savesi. Anttolan housuja puisteltiin, ja siirappiviiniä maisteltiin. Eikö se ole somaa? kysäsi Ima lopetettuaan.
Sormulan rouva vain nauroi koko jutulle, mutta mitähän rouva olisi virkkanut, jos olisi viime talvena ollut kylänluvussa Honkalan isossa pirtissä". Sikke-muori keskeytti äkkiä puheensa ja kysäsi Annilta: "tiedätkö sinä, minkätähden herrasväki ei milloinkaan käy kylänluvussa, eikä juuri kirkossakaan?" Anni ei tiennyt, eikä luullut sen seikan itseään liikuttavankaan.
Yksi seuran naisista se oli suuri veitikka kysäsi silloin äkkiä: Vaan ettekö koskaan tulleet ajatelleeksi, että tuo vanha vartija olisi itse voinut olla teihin mielistynyt ja oli mustankipeä siitä syystä, että te mielistelitte toista hänestä välittämättä. Seura remahti nauramaan, vaan kertoja vastasi tyyneesti: Teette mulle suuren kunnian, neitiseni.
Taivas, onkohan onni niin hänen kanssaan, että Laura ... vaan ei, minä tulen mielipuoleksi..." Enempää hän ei saanut jatketuksi, sillä Niilo tuli hyvin kiireisesti hänen luoksensa. "Ystäväni," huusi hän, "joudu pian, sinua tarvitaan, tarvitaan lääkäriä, hän pyörtyi vast'ikään!" "Kuka?" kysäsi Yrjö kalpeana. "Joudu, oma ystäväni: Aina on sairastunut!"
Minun onnekseni siinä sitten hiukan maisteltiin ruoan alle ja päälle, jota tehdessä Pandy Ellis kysäsi, mitä minä pidin ratsastuksesta ja pian ehkä tapahtuvasta taistelusta.
"Päivää, päivää", vastasi Anna samalla kielellä. "Onko nuori tohtori ruvennut sotapalvelukseen?" kysäsi Anna. "Olen", vastasi Risto, koettaen muuttaa ääntänsä. "Mihinkähän Risto on mennyt silläaikaa kun käväin kylässä, minäpä lähden etsimään häntä, olkaa niin hyvät ja istukaa niin kauvan, hyvät herrat!" lausui Anna.
Kun Jaakko tuli tuohon pieneen tupaan, kehoitettiin häntä istumaan, ja kun Jaakko oli sen tehnyt, kysäsi isäntä, mitä hän on kulkemassa. "On minulla omituista asiaa ja saattepa nähdä ja kuulla, etten ole niinkään ujo kuin luullaan; minä tulin pyytämään Maijua omakseni", sanoi Jaakko wähääkään ujostelematta.
Päivän Sana
Muut Etsivät