Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Se harmitti sekä Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Liisaa hänen kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat miehet ja pikku vekkuleiksikin. Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäisi: »Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?» »Kah Tahvo Kenonenhan se on», vastasi Jussi.
Toinen hupsu tuskin on lähtenyt, niin tulen minä tänne noutamaan teitä Ranskan kuninkaan Ludvigin luo.» »Ja sinäkö muka olet sanansaattajana?» kysäisi Galeotti katsahtaen häneen äkillisellä säikähdyksellä ja huomaten heti hänet hovinarriksi, vaikka hänessä, niinkuin jo ennen on mainittu, ei ollut niin monta ulkonaista ammattinsa tunnusmerkkiä kuin mikä oli tavallista.
»No sisko, miten nyt iloksi pannaan», kysäisi Kaarlo laskien kätensä Aunen vyötäisille ja ketterästi pyöräyttäen häntä ympäri salin lattialla. »Iloksiko? Sitä en tiedä, mutta minä puolestani aion mennä isän huoneeseen katsomaan takkavalkeata.» »Entä jos meitäkin kutsuisit sinne. Eiköhän olisi siinä iloa kyllin, vai mitä arvelet, Erkki?»
Me seurasimme edelleen tätä kehitystä kaikissa maailman maissa, kunnes tulimme siihen, että jokainen maa tuottaa joka vuosi ja joka päivä kuluttamattoman ylijäämän, jota se ei voi enää saada kaupaksi missään maassa. Ja nyt minä kysyn teiltä toistamiseen, mitä meidän on tehtävä tuolla ylijäämällä?» Vieläkään ei kukaan vastannut. »Mr Calvin?» kysäisi Ernest.
Se kulkee kierrellen viljavainioiden kautta ja sieltä on ihana näköala rannan yli. Missä vainiot loppuvat on metsäinen vuorentöyrämä viettävä mereen päin, joka oikullisesti on uuttanut rantaan syvät lahdelmat ja poukamat." "Ettekö kaipaa merta?" kysäisi Maria. Tällä hetkellä ei hän kaivannut mitään maailmassa, mutta vastasi sittenkin: "Ei mikään minun silmissäni ole täysin kaunis ilman rannatta."
Emäntä oli aivan itkettynyt, ja vanha wieniläinen huojuttelihe levottomana edestakaisin Mon Dieu, Mon Dieu, niin julmaa, niin sydämetöntä! Herra Hutz oikaisihe. Julmaa ja sydämetöntä, miten te käytätte sellaisia sanoja? Raukkamaisuutta se on, ei muuta. Helppoa kuolla, hetken työ. Elämä kysyy rohkeutta ja voimaa. Mitä on tapahtunut, kysäisi Toini. Neiti Toll avasi samassa oven. Hän oli myöhästynyt.
He saivat kappaleen aikaa seisoa paikoillaan, ennen kuin nimismies näki hyväksi tehdä puoli käännöksen heihin päin, jolloin kysäisi: »Mites te tahto?» Kysymys kuulosti siltä, kuin olisi hän puhutellut joitakin armon anojia. Miehet katsoivat toisiinsa epäröiden ja oudostellen.
Sinun korvasi ovat liian herkät. Ja sinun korvasi ovat mielestäni aina olleet liian tylsät, Tuomas, vastasi emäntä. No, kosk'et sinä liikahda paikaltasi, niin lähden minä avaamaan oven. Hän avasi sen. Portailla istui muuan mies. Koputitteko te? kysäisi vanha rouva, kun mies oli noussut ja seisoi nyt hänen edessään. Koputin, vastasi hän. Olin niin rohkea.
"Mikä sinä olet miehiäsi?" kysäisi Matti viimein. Mies ei vastannut mitään, katseli vaan alaspäin. "Oletko sinä veljeni Jussi?" kysyi Matti taas. Jotain myöntävää murinaa kuului miehen kurkusta ja hän aikoi kääntyä pois. Vaan Matti ei häntä enää päästänyt, melkein väkivallalla laahasi hän Jussin sisälle, joka yhä nurisi ja pyysi päästä pois.
Lopulta ei tupaan jäänyt muita kuin Aapo ja Tuomas, joka tämäkin, kopistettuaan »kahvit» piipustaan, alkoi haukotellen hakea nuttuaan naulasta. Mutta Aapo liikautti itseään lasin kohdalle ja kysäisi: Joko sitä aiotte levolle mennä? Jopahan se lie makuunkin aika vanhaa enemmän nukuttaa kuin nuoria, ja jopa näkyvät pojatkin täältä urjenneen. No, enhän saa nutustani selvää, mihinkähän sen paninkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät